Kymmenisen vuotta sitten toinen seminaaripäivä oli kääntynyt jo lopuilleen Haartmaninkadulla Helsingissä, kun viimeisen aiheen paneelikeskustelu käynnistyi ja sain yleisöpuheenvuoron. Tiivistäen kysymykseni oli, onko kukaan laskenut, montako euroa yhteiskunta säästäisi vuodessa, jos eutanasiasta tulisi osa suomalaista sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Ideani oli tiedustella asiantuntijoilta, oliko todellisuudessa raha eikä etiikka syy markkinoida eutanasian hyväksymistä.

Asiantuntijat närkästyivät voimakkaasti, eikä ihme. He olivat juuri esitelleet ajatuksiaan eutanasiasta, josta syntyi kuva eettisesti kauniina ratkaisuna. He hämmästelivät, miten joku voi edes kysyä tuollaista.

Kysymys oli kuitenkin väistämätön seuraus kaksipäiväisen seminaarin annista. Valtakunnan ykkösasiantuntijat olivat esitelmöineet terveyden eriarvoisuudesta, sote-uudistuksen........

© Savon Sanomat