Ainakin menettelytavaltaan hallituksen ajamat työmarkkinauudistukset ovat pohjoismaisittain poikkeuksellisia.

Pohjoismaissa hallituksen rooli työehto­neuvotteluissa on yleensä vähäinen ja osapuoliin nähden neutraali. Tästä näkö­kulmasta on outoa, että Suomessa hallitus näyttäytyy nykyisessä työmarkkina­selkkauksessa työnantaja­puolen esitaistelijana ammatti­yhdistys­liikettä vastaan. Selkkaus herättää monia kysymyksiä.

Miksi taisteluun jouduttiin?

Riita on sekä yllättävä että yllätyksetön. Yllättävä se oli siksi, että sopimuspolitiikka toimi viime vuosikymmenellä hyvin. ”Kiky-sopimus” kohensi kilpailukykyä, palkankorotukset olivat pääosin vientialojen mukaisia ja varsin maltillisia, työttömien eläkeputki poistettiin, ja eläkejärjestelmää kehitettiin sovussa. Työllisyysaste oli pitkään nopeassa nousussa. Tätä taustaa vasten olisi voinut ajatella, että kannattaa rauhassa katsoa, voiko suotuisa kehitys jatkua.

Yllätyksetön kriisi oli sen sijaan hallitusohjelman perusteella. Oli ennakoitavissa, että kirjaukset työmarkkinauudistuksista johtavat vastakkainasetteluihin ja lakkoihin.

Miksi riitaa ei voitu sopia kompromissilla, kuten Suomessa on ollut tapana?

Kompromissi ei hevin käy kokoomukselle, jolle työmarkkinoiden pelisääntöjen uudistukset ovat pitkäaikainen haave ja tämän hallituksen olemassaolon tärkein peruste. Kova linja sopii myös perussuomalaisille, jotka saavat tukea maahanmuuton tiukennuksille ja ympäristöpolitiikan vesittämiselle. Siksi hallitus vain jatkaa vaihtoehdottomuuden saarnaa: hallituksen esittämät toimet on pakko toteuttaa talouden laittamiseksi kuntoon ja hyvinvointivaltion pelastamiseksi.

Taistelussa kansan sympatiasta on puolin ja toisin esitetty faktoja valikoivasti ja puolitotuuksia laajasti. Vertailevia arvioita Suomen ja Ruotsin sopimuspolitiikasta ovat tehneet Jukka Ahtela ja Ilkka Kärrylä. Käsittääkseni ay-liikkeen valmiudesta uudistuksiin on annettu lohduttomampi kuva kuin mihin kehitys teknologiateollisuudessa oikeuttaa. Ay-liikkeen ja sen luottamusmiesten asema on Ruotsissa vahvempi kuin meillä, samoin työnantajien sitoutuminen sopimuspolitiikkaan.

Onko perää vanhassa ennakkoluulossa, jonka mukaan ruotsalainen ”diskuteeraamisen” kulttuuri tuottaa parempaa tulosta kuin suomalainen taipumus saneluun (management by perkele)?

Mitä selkkauksesta seuraa?

Työttömyysturvan heikennykset vahvistavat kannustimia työntekoon sekä työllisyyttä ja valtiontaloutta, joskin vähemmän kuin hallitus on toivonut. Poliittisten lakko-oikeuksien rajoittamiseen on periaatteellisia syitä, vaikka takavuosina poliittisista lakoista ei ole käytännössä aiheutunut pulmia. Vientialojen määrittämä palkkamalli on ollut vallitseva käytäntö jo pitkään. Siinä on kuitenkin oltava jokin varaventtiili, joka joskus sallii erityisen vaikeiden paineiden purkamisen. Paikallisesta sopimisesta ovat osapuolten sukset pahasti ristissä. Vaihtoehtojen lopullisista vaikutuksista ja merkityksestä ei ota selvää. Valtakunnansovittelijan toimiston asemaa soisi Ruotsin mallin mukaisesti vahvistettavan.

Hyvä sopiminen vaatii yhteistyöhalua ja etenkin osapuolten välistä luottamusta. Se on kärsinyt kolauksen, joka vaikeuttaa ensi syksyn neuvottelukierrosta. Ay-liike esittänee kovia vaatimuksia palkkojen ja muiden työehtojen osalta. Toivottavasti edessä ei ole uusi lakkosuma.

Ainakin menettelytavaltaan nämä työmarkkinauudistukset ovat pohjoismaisittain poikkeuksellisia. Pelkona on, että olemme ajautumassa vuosiksi yhteiskunnallista luottamusta repiviin vastakkainasetteluihin.

Voisiko hallitus vielä hakea kompromissia? Menikö sen aika jo ohi?

Kirjoittaja on pitkän linjan talousvaikuttaja.

QOSHE - Kolumni| Suomen työmarkkina­selkkauksessa on monia kummallisuuksia - Sixten Korkman
menu_open
Columnists Actual . Favourites . Archive
We use cookies to provide some features and experiences in QOSHE

More information  .  Close
Aa Aa Aa
- A +

Kolumni| Suomen työmarkkina­selkkauksessa on monia kummallisuuksia

8 166
16.04.2024

Ainakin menettelytavaltaan hallituksen ajamat työmarkkinauudistukset ovat pohjoismaisittain poikkeuksellisia.

Pohjoismaissa hallituksen rooli työehto­neuvotteluissa on yleensä vähäinen ja osapuoliin nähden neutraali. Tästä näkö­kulmasta on outoa, että Suomessa hallitus näyttäytyy nykyisessä työmarkkina­selkkauksessa työnantaja­puolen esitaistelijana ammatti­yhdistys­liikettä vastaan. Selkkaus herättää monia kysymyksiä.

Miksi taisteluun jouduttiin?

Riita on sekä yllättävä että yllätyksetön. Yllättävä se oli siksi, että sopimuspolitiikka toimi viime vuosikymmenellä hyvin. ”Kiky-sopimus” kohensi kilpailukykyä, palkankorotukset olivat pääosin vientialojen mukaisia ja varsin maltillisia, työttömien eläkeputki poistettiin, ja eläkejärjestelmää kehitettiin sovussa. Työllisyysaste oli pitkään nopeassa nousussa. Tätä taustaa vasten olisi voinut ajatella, että kannattaa rauhassa........

© Helsingin Sanomat


Get it on Google Play