Terttu-tädin testamentti tarjoaa opetuksen

Kolumni|Kanadan Winnipegissä vuonna 1977 laadittu testamentti aiheutti sukulaisille vuosien byrokraattisen savotan, koska se oli monimutkainen eikä enää ajan tasalla.

Kirjoittaja on HS:n ulkomaantoimittaja.

Toukokuussa 2008 seisoin typertyneenä eräässä vuokra-asunnossa Winnipegissä, kaupungissa keskellä Kanadan preeriaa.

Luin testamenttia, jonka olin juuri löytänyt veto­laatikosta.

Käsillä oli kiperä valinta­tilanne. Tajusin saman tien, että testamentti kannattaisi ”jättää löytämättä”, siis tuhota se ja sitten vaieta iäksi.

Testamentin oli laatinut tätini Terttu. Hän oli menehtynyt sairaalassa 85 vuoden iässä.

Olin ehtinyt Winnipegiin viime tingassa, hänen elämänsä viimeisenä päivänä.

Minulla oli kuusi vuorokautta aikaa järjestellä asioita. Hautajaisissa olivat pastori ja minä.

Piti raivata asunto, jossa Terttu-täti oli asunut liki 30 vuotta. Hän oli muuttanut siihen jäätyään leskeksi.

Aviomies Tatu oli kuollut vuonna........

© Helsingin Sanomat