Eräs ystäväni ei luottanut takavuosina pankkeihin eikä hän käyttänyt pankkikorttia. Toisinaan hänellä saattoi olla lompakossaan paksu nippu chydeniuksia, tuhannen markan seteleitä. Hän ajatteli, että kun raha on omassa taskussa, vain silloin se on varmasti omassa käytössä.

Ystäväni luja luottamus käteiseen juohtui mieleeni, kun tein toista viikkoa sitten jutun kuopiolaisen eläkeläispariskunnan kohtalosta. He eivät olleet hoksanneet hakea erikseen eläkettä, jota oli kertynyt työsuhteesta, joka oli solmittu vanhuuseläkkeelle jäännin jälkeen. Nyt he hoksasivat, kun työeläkeyhtiö Ilmarinen ilmoitti asiasta tekstiviestillä pariskunnan miehelle.

Kumpikin siis haki eläkettä ja alkoi sitä myös saada. Ikävä vain, että samalla paljastui, miten heidän olisi kuulunut saada vanhuuseläkkeen lisäkarttumaa jo noin kahdeksan vuoden ajan eli siitä........

© Savon Sanomat