Sukupuoli on meistä monelle tärkeä osa omaa identiteettiä, mutta sitä ei tarvitse ihan joka yhteydessä hieroa naamaan.

Nuori sukupolvi on jälleen edellä­kävijä. Kyky sanoittaa suku­puolen moninaisuutta ja ilmaista vapaasti omaa suku­puolisuuttaan on jotain, jonka edessä voin vain mykistyä ihailusta.

Mykistyminen olisikin joskus paras vaihtoehto, sen sijaan että väärin- ja turhaan­sukupuolitan. Eipä siitä kauan ole, kun sanoin “mitä mies” ihmiselle, joka ei ollut mies. Tähänkin tilanteeseen nuorisolla on ollut opettaa nerokas ratkaisu­malli: pyysin anteeksi.

Kun itse aikoinaan sain lapsen, pidin huolta siitä, etten vaatetuksella ilmaise hänen sukupuoltaan, vaan hän saa kohdata maailman ihan vain ihmisenä. Pyrin käyttämään lapsesta sukupuolineutraalia sanastoa ja myös välttämään muiden ihmisten tarpeetonta sedittelyä ja tädittelyä. Varjelin häntä stereotypioita vahvistavalta viihteeltä.

Olen opettelemalla opetellut sukupuolineutraalia........

© Helsingin Sanomat