Suomelle on ongelma, jos julkista keskustelua hallitsee liikaa itsestäänselvyyksien toistelu.

Presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella kuului valitusta siitä, että ehdokkaat olivat kovin sopuisia, eikä uusia avauksia juuri kuultu.

Yksi iso selitys oli tietenkin se, että ehdokkaat olivat varsinkin ulko- ja turvallisuuspolitiikan isoista kysymyksistä pitkälti yksimielisiä. Nyanssieroja on, mutta esimerkiksi Nato-jäsenyydestä ja Ukrainan tukemisesta ei Suomessa onneksi kiistellä.

Mutta on toinenkin syy. Suomessa oikeasti merkittävän avauksen tekeminen on riski. Vaalikamppailuun yleensä liian iso.

Kansainvälisen politiikan professori Hiski Haukkala kertoi vuonna 2020 ilmestyneessä kirjassaan Suuren pelin paluu huomiostaan, jonka oli tehnyt aloitellessaan uraansa asiantuntijana ja kommentoijana.

”Vaikutti näet siltä, että ihmiset pitivät asiantuntijana vain sellaista henkilöä, joka sanoi jotakin, jonka kaikki jo suurin piirtein tiesivät ja siten asiantuntijanäkemykseksi hyväksyivät. Jos puolestaan sanoit jotakin yllättävää, vaikutit nopeasti epäuskottavalta, olit suorastaan vaarassa ’menettää uskottavuutesi’”, Haukkala kirjoitti.

Haukkala siirtyi pian kirjan ilmestymisen jälkeen presidentin kansliapäälliköksi eli tehtävään, jossa julkisesti voi sanoa enintään päivää, mutta sitäkään ei suositella. Monessa aihepiirissä hänen huomionsa kuitenkin pätee edelleen. Julkista keskustelua hallitsee kulloistenkin itsestäänselvyyksien toistelu. Se näkyy kolumneissa, television keskusteluohjelmissa, sosiaalisen median päivityksissä, hallinnon toiminnassa ja poliitikkojen puheissa.

Sallitun rajoja myös tarkkaillaan, media kärkkäänä mukana. Nyt on hankala ymmärtää vaikkapa kohua, kun silloinen kansanedustaja Heidi Hautala (vihr) sanoi eduskunnassa vuonna 2006 Venäjän duuman taantuneen ”vallan keskittämisen seurauksena valtaoikeuksiltaan vuotta 1905 edeltävään tilaan, jolloin kaikki valta oli tsaarilla”. Tai metakkaa silloisen puolustusministerin Jyri Häkämiehen (kok) Washingtonissa vuonna 2007 pitämästä puheesta, jossa hän sanoi Suomella olevan kolme turvallisuushaastetta: Venäjä, Venäjä ja Venäjä.

Kun itsestäänselvyys sitten muuttuu, harva haluaa muistella vanhoja. Osa etujoukosta on jo jäänyt mullilauman alle.

Nyt Suomessa joissakin asioissa vallitsee jumittava erimielisyys, kuten loppuviikon lakot osoittavat, ja toisissa luovaa ajattelua rajoittava itsestäänselvyyksien toistelu.

Kumpaakaan presidenttiehdokkaat eivät oikeastaan voi kampanjassa puuttua. Mutta presidenttinä toivottavasti haluavat.

Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.

QOSHE - Kolumni| Varoitus: Vastustamme liian yllättävää ajattelua - Jussi Niemeläinen Hs
menu_open
Columnists Actual . Favourites . Archive
We use cookies to provide some features and experiences in QOSHE

More information  .  Close
Aa Aa Aa
- A +

Kolumni| Varoitus: Vastustamme liian yllättävää ajattelua

9 10
30.01.2024

Suomelle on ongelma, jos julkista keskustelua hallitsee liikaa itsestäänselvyyksien toistelu.

Presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella kuului valitusta siitä, että ehdokkaat olivat kovin sopuisia, eikä uusia avauksia juuri kuultu.

Yksi iso selitys oli tietenkin se, että ehdokkaat olivat varsinkin ulko- ja turvallisuuspolitiikan isoista kysymyksistä pitkälti yksimielisiä. Nyanssieroja on, mutta esimerkiksi Nato-jäsenyydestä ja Ukrainan tukemisesta ei Suomessa onneksi kiistellä.

Mutta on toinenkin syy. Suomessa oikeasti merkittävän avauksen tekeminen on riski. Vaalikamppailuun yleensä liian iso.

Kansainvälisen politiikan professori........

© Helsingin Sanomat


Get it on Google Play