Kymmenen vuotta sitten EU oli sisäisten ristiriitojen repimä ja rapautuva liitto. Toisin on nyt.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron piti viime viikolla Sorbonnen yliopistolla puheen, jossa hän varoitti Eurooppaa uhkaavista vaaroista.
”Tänään Eurooppa on kuolevainen. Se voi kuolla”, Macron lausui ja esitteli sitten toista tuntia vieneen listansa uudistuksista, joilla EU voitaisiin pelastaa.
Kun Euroopan unionin rajoilla käydään täysimittaista sotaa, varoitus ei tunnu ylimitoitetulta. Mutta jos katsoo lähihistoriaan, EU:n nykytilasta voi esittää myös optimistisemman arvion.
Kun työskentelin Brysselissä edellisen kerran kymmenisen vuotta sitten, unioni oli hajaannuksen tilassa.
Eurokriisi kylvi syvää epäluuloa pohjoisten ja eteläisten maiden välille. Kreikka oli hilkulla ajautua ulos euroalueesta.
Monissa jäsenmaissa populistijohtajat keräsivät kannatusta erilaisilla exit-kampanjoilla. David Cameron nousi Britannian pääministeriksi lupaamalla kansanäänestyksen maansa EU-jäsenyyden jatkosta, ja kesällä 2016 britit äänestivät maansa ulos unionista.
Kesällä 2015 alkanut siirtolaiskriisi veti uusia jakolinjoja EU:n sisälle. Eteläisten jäsenmaiden avunpyynnöt kaikuivat kuuroille korville. Vuonna 2014 Venäjä valtasi Krimin, mutta EU-maat jatkoivat kahdenvälisiä diilejään Venäjän kanssa aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut: yksi rakensi kaasuputkea, toinen tilasi ydinvoimalan, kolmas jatkoi sotakaluston myymistä.
Pikakelaus tähän päivään, ja kontrasti on ilmeinen.
EU ei valmistaudu jäsenmaan eroon vaan suureen laajentumiseen. Vaatimukset EU-erosta ovat kadonneet monien populistipuolueiden ohjelmista, viimeksi perussuomalaisten eurovaaliohjelmasta.
Ulkoiset uhat ovat saaneet EU-maat nojaamaan tiiviimmin toisiinsa. Eurooppa on herännyt uuteen kylmään todellisuuteen ja tajunnut, että sen täytyy itse kantaa vastuu turvallisuudestaan ja menestyksensä eväistä.
Jäsenmaat ovat kyenneet etukäteen mahdottomilta näyttäneisiin päätöksiin yhteisestä velanotosta, rokotehankinnoista ja Venäjä-pakotteista. Vuosien vaikeiden neuvotteluiden jälkeen ne onnistuivat jopa sopimaan turvapaikkapolitiikan uudistuksesta, joka velvoittaa maita auttamaan toisiaan.
Macronin varoitus on silti paikallaan, sillä Ukrainassa EU kohtaa historiansa suurimman haasteen. Totta, EU on tehnyt paljon, mutta se on vasta hyvä alku. Unionilla ei ole varaa itsetyytyväisyyteen.
Jos tässä epäonnistutaan, seuraukset eivät ole kohtalokkaita vain Ukrainalle, vaan myös EU:lle.
Kirjoittaja on HS:n EU-kirjeenvaihtaja.
Kolumni| Ulkoinen uhka toi Euroopan unionin yhteen
23
1
29.04.2024
Kymmenen vuotta sitten EU oli sisäisten ristiriitojen repimä ja rapautuva liitto. Toisin on nyt.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron piti viime viikolla Sorbonnen yliopistolla puheen, jossa hän varoitti Eurooppaa uhkaavista vaaroista.
”Tänään Eurooppa on kuolevainen. Se voi kuolla”, Macron lausui ja esitteli sitten toista tuntia vieneen listansa uudistuksista, joilla EU voitaisiin pelastaa.
Kun Euroopan unionin rajoilla käydään täysimittaista sotaa, varoitus ei tunnu ylimitoitetulta. Mutta jos katsoo lähihistoriaan, EU:n nykytilasta voi esittää myös optimistisemman arvion.
Kun työskentelin Brysselissä........
© Helsingin Sanomat
visit website
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Belen Fernandez
Gideon Levy
Nikkei Editorial
Arik Ascherman
Kenneth Cohen
Bernd Riegert
Patrick Gathara
Srecko Horvat
Ivan Lorenčič
