Konservatiivisen ja kansallismielisen oikeiston povattu vaalivoitto EU-vaaleissa heijastuisi luultavasti ilmastopolitiikkaan.

Jos olet ajatellut, että päästövähennystoimista sopiminen EU:ssa on vaikeaa, olet erehtynyt. Se on vasta muuttumassa vaikeaksi.

EU:n tavoitteena on saavuttaa hiilineutraalius eli päästöjen ja nielujen tasapaino vuoteen 2050 mennessä, ja jos tehtävää ajattelee maratonjuoksuna, unionin tavoite on nykyisillä toimilla taittaa ensimmäinen puolikas juoksusta tämän vuosikymmenen loppuun mennessä.

Nyt juoksu alkaa käydä vaikeammaksi. EU:n hiilinielut ovat supistuneet niin, että nettopäästövähennysten tavoitevauhti uhkaa jo lipsua tavoittamattomiin. Vauhtia ovat tähän saakka pitäneet yllä energiantuotannon laskevat päästöt, mutta nyt päästövähennyksiä täytyy saada aikaan enemmän muilta aloilta kuten teollisuudesta, liikenteestä ja maataloudesta. Toimet tulevat lähemmäs ihmisten arkea ja poliittisesti tulenaroille sektoreille, mistä viime viikkojen viljelijäprotestit eri puolilta Eurooppaa ovat muistuttaneet.

Vuoden 2030 jälkeisistä päästövähennystoimista pitäisi sopia EU:ssa jo lähivuosina. Samaan aikaan poliittinen energia EU:n ilmastopolitiikan takana uhkaa ehtyä.

Kesäkuun EU-vaaleissa yksi suurista kysymyksistä on, kuinka sitoutunut ilmastonmuutoksen torjuntaan seuraava Euroopan parlamentti on. Kannatuskyselyiden perusteella voimasuhteet parlamentissa voivat heilahtaa voimalla kansallismielisen ja konservatiivisen oikeiston eduksi.

Ranskan Kansallisen liittouman johtama ID-ryhmä voi kannatuskyselyiden perusteella kasvaa jopa parlamentin kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi. ID kokoaa avoimen EU-vastaisia puolueita ja on kaiken parlamentaarisen yhteistyön ulkopuolella. Italialaisten ja puolalaisten konservatiivien johtama ECR on sekin gallupien perusteella matkalla vaalivoittoon.

Lisäksi parlamentin suurimmassa ryhmässä, keskustaoikeistolaisessa EPP:ssä on laajaa väsymystä EU:n vihreän siirtymän politiikkaan. EPP:n piirissä haaveillaan jo yhteistyöstä ECR:n kanssa.

Oikeisto-konservatiivien vaalivoitto voisi merkittävästi muuttaa ilmastotoimista käytävien neuvotteluiden dynamiikkaa.

Tähän saakka pääsääntö on ollut se, että kun jäsenmaat ja Euroopan parlamentti ovat ryhtyneet neuvotteluihin komission tekemän lakialoitteen pohjalta, juuri parlamentti on puskenut kautta linjan kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa. Kesän vaalien jälkeen parlamentista voikin tulla neuvotteluiden jarrumies.

Kirjoittaja on HS:n kirjeenvaihtaja.