Pari viikkoa sitten kolmivuotias tyttärenpoika otti synttärilaulun vastaan hymyillen. Koko hänen olemuksensa oli riemua täynnä. Sitten hän nousi penkille seisomaan ja puhalsi tomerasti mansikkakermakakun päältä kolme kynttilää sammuksiin. Kaikki taputtivat. Sitten tuli hetken hiljaisuus, jonka katkaisi päivänsankarin kirkasääninen tokaisu:

– Huomenna me kuollaan!

Se oli puhuttelevasti sanottu. Huudahdus on jumputtanut takaraivossa siitä lähtien.

Lapsen aikakäsitys on tietysti toinen kuin aikuisen. Mennyt oli eilen, nyt on nyt ja tulevat asiat tapahtuvat huomenna. Iän karttuessa erityisesti huomisen käsite tarkentuu ensi yön jälkeen koittavaksi päiväksi, tulee ylihuominen ja ensi viikko, ensi kuu ja ensi vuosi.

Erityisen inhottavia ovat olleet niin sanotut silmäniskut.

Jostakin syystä pienen miehen huudahdusta........

© Savon Sanomat