Länsirata-hankkeen kannattavuuslaskemat paranevat huomattavasti, kun haluttuja asioita lasketaan halutulla tavalla.

Neuvostoliiton diktaattori Josif Stalin tiettävästi tiivisti, että jos syylliset tiedetään, kyllä rikoskin löydetään. Logiikka ei ole vieras nykyäänkään. Kun oikea lopputulos halutaan, kyllä sitä edistävät todisteet löydetään.

Yksi esimerkki tästä on niin sanottu tunnin juna Turkuun. Ei sitä tosin enää tunnin junana mainosteta, kun tunti ei matkantekoon riitä, vaikka toivottu – ainakin turkulaisten toivoma – hanke toteutuisikin. Hanke on nykyään ”Länsirata”. Lännessähän Turku sentään on Helsingistä katsottuna.

Länsirata-hanketta ajava hankeyhtiö kertoi pari viikkoa sitten, että projekti on sittenkin kannattava. Lopputulos poikkeaa esimerkiksi niistä laskelmista, joita ovat virkamiehet virkavastuulla tehneet.

Laskenta on juuri nyt erittäin kriittinen asia, sillä hallitus etsii kaikkia mahdollisuuksia säästää julkista rahaa. Ratahanke on yksi mahdollinen säästökohde. Valtion on määrä panostaa projektiin 460 miljoonaa euroa, ja lisää toivotaan muun muassa Euroopan unionilta.

Yksi tapa päästä kannattamattomuuden puolelta kannattavaksi on se, että junamatkan takia säästyviä minuutteja lasketaan luovasti ja runsaskätisesti. Ja näin on hankeyhtiössä tehtykin: 30 vuoden aikana pitäisi ajansäästöistä kertyä hyvää yli seitsemän miljardia euroa.

Ajansäästö on mielenkiintoinen liikkuja taloudellisissa kannattavuuslaskelmissa. On ihan selvää, että sujuva prosessi on kannattavampi kuin kitkainen. Mutta miten Turusta Helsinkiin matkaavan ihmisen ajansäästö arvotetaan? Lasketaanko jokaisen matkalaisen aika? Myös kaikkien niiden, jotka 30 vuoden aikana istuvat ravintolavaunussa? Lasten? Naantalilaisten? Maskulaisten?

Kun tunnin juna ei ole oikeasti tunnin juna vaan runsaan tunnin juna, nykyisestä matka-ajasta säästyvä osuus ei ole suuri, parhaassa tapauksessa puolisen tuntia. Jos tämän ajan suhteuttaa kustannuksiin, niin yhden ajansäästöminuutin rahaksi muutettu arvo on ehkä 130 miljoonaa euroa. Mitä 130 miljoonalla saa?

Taloudellisissa kannattavuuslaskelmissa yksi olennainen ja usein unohtuva asia ovat vaihtoehtoiskustannukset. Entä jos jokainen 130 miljoonan euron minuutti käytettäisiin johonkin muuhun? Kanta-Hämeen hyvinvointialueen säästötarpeet voitaisiin kuitata. Teknisten hiilidioksidinielujen lisäämiseen hallitusohjelmassa varattu summa voitaisiin lähes tuplata. Minuutissa.

Eikä laskelmaa muuta se, että EU:lta tulisi – ehkä – projektin kustannuksista osa. Moneen muuhunkin hankkeeseen EU-apua voisi vaihtoehtoisesti tulla.

Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.