Muuttuuko Yhdysvaltojen tuki Taiwanille?

Kolumni|Päinvastoin kuin moni tarkkailija ennustaa, Xi Jinping ei ole valmistautumassa Taiwanin valtaukseen. Sen sijaan hän haluaa ottaa pienen askeleen lähemmäksi kohti Kiinan yhdentymistavoitetta Donald Trumpin tulevan Pekingin-vierailun aikana.

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien vakituinen kolumnisti.

Taiwanilaisilla on edessään hermostuttavia päiviä. Yhdys­valtojen presidentin Donald Trumpin on määrä saapua valtio­vierailulle Pekingiin 31. maaliskuuta, eikä kukaan tiedä, muuttaako hän Yhdys­valtojen virallista Taiwanin-politiikkaa.

Taiwanissa on jännitetty 47 viime vuotta joka kerta, kun Yhdys­valtojen ja Kiinan kansan­tasavallan päämiehet ovat tavanneet. Aina on pelätty, sopivatko johtajat jotain keskenään Taiwanin pään yli. Se heikentäisi saaren omalaatuista roolia itsenäisenä yhteis­kuntana, jolta kuitenkin puuttuu kansain­välisesti tunnustettu asema.

Nyt taiwanilaisilla on useita syitä olla erityisen huolissaan: Trump on arvaamaton. Hän haluaa tehdä isäntänsä, Kiinan presidentin Xi Jinpingin kanssa ’’diilin’, joka kasvattaisi Yhdysvaltojen taloutta. Taiwanilaisten kannalta ehkä kaikkein ikävintä on, että valtaan palattuaan Trump ei ole peitellyt välinpitämättömyyttään Taiwanin kohtalosta.

Xi on poikennut edeltäjiensä linjasta. Aiemmin Taiwanin yhdistäminen Kiinaan oli pyhä tavoite, mutta lopullista ratkaisua Taiwanin asemasta saatettiin siirtää hamaan tulevaisuuteen, kunhan muut maat eivät tunnusta Taiwania suvereenina valtiona. Xi on sanonut, että hänen sukupolvensa velvollisuus on toimia yhdistymistä edistävällä tavalla.

Xi on 72-vuotias. Jos hän haluaa jäädä historiaan yhdentymisprosessin käynnistäneenä johtajana – niin kuin hän uskoakseni haluaa –, hänen on toimittava lähivuosina.

Viime aikoina on kirjoitettu paljon Taiwanin salmen voimatasapainon muuttumisesta ja lisääntyvästä sodan vaarasta. Kiinan armeijaan kuuluu kaksi miljoonaa sotilasta, Taiwanin sotaväkeen 170 000. Vaikka Venäjän armeijan vaikeudet Ukrainassa ovat opettaneet varovaisiksi ennusteita tehtäessä, sotavoiman ero on räikeä. Taiwanilaiset sanovat, etteivät he selviäisi Kiinan hyökkäyssodasta, ellei Yhdysvallat puolustaisi Taiwania. Kukaan ei tiedä, puolustaisiko.

Joe Biden sanoi presidenttikaudellaan selkeästi, että Yhdysvallat puolustaisi Taiwania Kiinan hyökätessä. Trump on ollut tästä asiasta vaiti.

Trumpin päätös hyökätä Iraniin lisää joidenkin mielestä todennäköisyyttä, että Kiina hyökkää lähiaikoina Taiwaniin. Amerikkalaisten sotilaallinen voima on nyt kiinni Lähi-idässä.

On kuitenkin kaksi keskeistä syytä, miksi Xi ei ole ryhtymässä hyökkäyssotaan.

Xi ei halua sotaa, vaan yhdentymistä. Hän haluaa taivutella Taiwanin johdon yhdentymisneuvotteluihin, jotta hänen kaipaamaansa ’’edistystä” tapahtuisi. Neuvottelut voivat sitten kestää vaikkapa 50 vuotta.

Xi Jinping ei halua sotaa.

Suotuisan hetken tullen Xi saattaa aloittaa hyvin intensiivisen painostuskampanjan, jossa hän käyttää kaikkia paitsi sotilaallisia keinoja. Kampanjan tavoitteena olisi aiheuttaa pelkoa ja sekasortoa 23 miljoonan taiwanilaisten keskuudessa, jotta poliittinen johto suostuisi neuvottelemaan ilman ennakkoehtoja.

Toinen syy Xin hyökkäyshaluttomuuteen on Kiinan armeijan heikko valmius operaatioon. Xi on viime kuukausina tuon tuosta erottanut maan korkeinta sotilasjohtoa. Se kielii vakavasta luottamuspulasta poliittisen ja sotilaallisen johdon välillä.

Xi toivoo, että Trump muuttaisi edes hiukan Yhdysvaltojen Taiwanin-politiikkaa. Esimerkiksi niin, että Yhdysvallat julistaisi ”tukevansa” yhdentymistavoitetta tai ”vastustavansa” Taiwanin itsenäisyyttä. Yhdysvallat on visusti välttänyt tätä.

Pieni lipsuminen 47 vuotta sitten sovituista sananmuodoista tuskin painaisi Trumpin vaa’assa, jos hän saisi siten varmistettua Xiltä edullisia kauppa- tai investointisitoumuksia. Pekingin näkökulmasta muutos olisi suuri poliittinen voitto. Taiwanissa sen psykologinen vaikutus olisi melkoinen. Muutosta tulkittaisiin niin, että amerikkalaiset ovat ottaneet taka-askeleen itsellisen Taiwanin tukemisessa.

Kirjoittaja on tehnyt pitkän kansainvälisen uran Kiina-tutkijana.

Lue lisää kirjoittajalta

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

© Helsingin Sanomat