Kolumni|Joskus voisimme olla vähemmän kiinnostuneita siitä, onko kukakin itse valinnut kohtalonsa, ja enemmän siitä, mitä sen jälkeen tulisi tapahtua.

Addiktioita käsittelevässä populaarikirjallisuudessa viitataan usein niin kutsuttuihin rottapuistokokeisiin. Kokeiden asetelma oli yksinkertainen. Rotat jaettiin ryhmiin, joista osa eli yksilöhäkeissä vailla kunnollisia virikkeitä ja osa niin kutsutussa rottapuistossa, jossa oli tekemisen lisäksi seuraa. Rotille tarjottiin joko normaalia tai morfiinilla höystettyä vettä.

Tulokset olivat intuitiivisia: puistorotat valitsivat selvästi useammin normaalin veden.

Kokeet on tehty 1970-luvulla. Yksi syy sille, miksi niihin yhä viitataan, on se, että kokeiden toistettavuus on ollut vaihtelevaa mahdollisesti koeasetelman puutteiden vuoksi. Ajatus ympäristön vaikutteista on sen sijaan kyetty todentamaan myöhemminkin.

Itse asiassa tulos ei julkaisuaikanakaan ollut tiedekentällä varsinaisesti uusi. Rottapuisto jäi kuitenkin elämään, sillä se havainnollistaa........

© Helsingin Sanomat