Muualla Suomessa helsinkiläisiä pidetään ärsyttävinä besserwissereinä. Silti Suomeen valitaan ensi kertaa presidentiksi mies, joka on syntynyt Helsingissä.
Olin varma, että suomalaiset eivät valitse presidentiksi stadilaista miestä. Esittelin näkemystäni suureen ääneen kaikille.
Olin väärässä. Molemmat toiselle kierrokselle päässeet ehdokkaat ovat syntyneet Helsingissä.
Miten tämä on mahdollista?
Muualla Suomessahan inhotaan hesalaisia eli kaikkia pääkaupunkiseudulla kasvaneita.
Helsinkiläisiä pidetään itseriittoisina, ylimielisinä ja koppavina. Kekkeruuseina, sliipattuina nappaskenkämiehinä. Besserwissereinä.
Yleinen käsitys on, että stadilaiset eivät tiedä muun Suomen elämästä, tilasta, oloista ja ihmisistä mitään, eikä se heitä myöskään kiinnosta.
Antavat kaupungista käsin neuvoja. Eivät ymmärrä edes auton tarvetta siellä missä ratikoita ei ole.
Toki jotkut helsinkiläiset ovat kivoja. Mutta jotenkin ärsyttäviä silti.
Sehän johtuu puhetavasta.
Tyypillinen stadilainen puhuu nasaalissa, siis nenäänsä. Myös sanavalinnat tökkivät.
Alexander Stubbin ja Pekka Haaviston puhetavoissa on eroja. Niin kuin amerikkalaisten ja brittien englannilla. Yhtä kaikki, kieli on väärä, jos kuulijat ovat ranskalaisia.
Syrjäseutujen suomalaisten silmissä kumpikin heistä on stadilainen.
Se pitää ottaa huomioon.
Kun muutin 15-vuotiaana Helsingistä Kuopioon, opin nopeasti, ettei saa sanoa fudis, pitää sanoa jalis. Dösä on moka, bussikin väärin, kun kyse on linja-autosta, linjurista elikkäs linikasta.
Reaktio on usein kohtuuton. Ei tajuta, ettei stadilainen aina ole koppava, eikä savolainen vitsikäs, murre vain hämää.
Törmään tähän myös kansan kahtiajakautumista tutkailevia Tunne Suomi -juttuja tehdessä. Niiden pohjalta olen käynyt muun muassa EU-komission vieraana Brysselissä puhumassa. Siitä, miten ylitetään rajoja ihmisten välillä ja oman pään sisällä.
Se on tärkeä asia. Sitä stadilaiset presidenttiehdokkaatkin joutuvat nyt miettimään.
Suomen historiassa ei ole yhtään Helsingissä syntynyttä miespresidenttiä. Mutta ainoa naispresidenttimme Tarja Halonen on kaupungin ytimestä, Kalliosta.
Ehkä stadilaisuus teki hänestä vähän jätkämäisen, ja se helpotti naisen valitsemista miesten paikalle.
Eikö stadilaisuus enää ärsytä? Jospa olemme somessa tottuneet persoonallisiin eroihin ja murteisiin.
Tai sitten Stubbia ja Haavistoa äänestettiin hesalaisuudesta huolimatta.
Juuri nyt presidentiltä vaaditaan ennen kaikkea vahvaa ulkopoliittista uskottavuutta. Mikään muu ei ole yhtä tärkeää.
Mutta jos ehdokkaat ovat siinä yhtä vahvoja, muut seikat ratkaisevat.
Kuten se, kumpi vaikuttaa vähemmän stadilaiselta.
Kirjoittaja on HS:n featuretoimituksen toimittaja.
Kolumni| Stadin kundi kelpaa sittenkin presidentiksi
12
0
01.02.2024
Muualla Suomessa helsinkiläisiä pidetään ärsyttävinä besserwissereinä. Silti Suomeen valitaan ensi kertaa presidentiksi mies, joka on syntynyt Helsingissä.
Olin varma, että suomalaiset eivät valitse presidentiksi stadilaista miestä. Esittelin näkemystäni suureen ääneen kaikille.
Olin väärässä. Molemmat toiselle kierrokselle päässeet ehdokkaat ovat syntyneet Helsingissä.
Miten tämä on mahdollista?
Muualla Suomessahan inhotaan hesalaisia eli kaikkia pääkaupunkiseudulla kasvaneita.
Helsinkiläisiä pidetään itseriittoisina, ylimielisinä ja koppavina. Kekkeruuseina, sliipattuina nappaskenkämiehinä. Besserwissereinä.
Yleinen käsitys on, että stadilaiset eivät tiedä muun........
© Helsingin Sanomat
visit website
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Belen Fernandez
Gideon Levy
Nikkei Editorial
Kenneth Cohen
Bernd Riegert
Patrick Gathara
Srecko Horvat
Ivan Lorenčič
