Vuoden vaihtuessa törmäsin Tiktokissa jatkuvasti uuteen trendiin, josta käytettiin nimeä "going analog for 2026" eli vapaasti suomentaen "takaisin analogiseen vuonna 2026". Kyseessä on ilmiö, jossa teinit ja nuoret aikuiset palaavat analogisen median kuluttajiksi. CD-levyt, digikamerat ja iPodit ovat taas muotia. Analoginen media on tosin hieman harhaanjohtava nimitys, koska sillä tarkoitetaan tässä teknologian lisäksi myös kaikkea fyysistä mediaa. Ilmiöön lasketaan siis myös muun muassa kirjat, päiväkirjat ja paperikalenterit. Z-sukupolven nuoret tahtovat siis pois digitaalisesta maailmasta, jossa kaikki musiikin kuuntelusta kuvien ottoon hoituu älypuhelimella.

Nuoremmat sukupolvet ovat huomanneet, ettei heillä ole konkreettisia muistoja nuoruudestaan. Kuvat on tallennettu puhelimen pilvipalveluun tuhansien muiden kuvien kanssa, mutta palataanko niihin koskaan? Tämän tajuaminen on herättänyt monessa halun päästä takaisin aikaan, jossa kuvat olivat albumeissa ja musiikki koteloissa. Moni perustelee paluutaan analogiseen mediaan myös sillä, että puhelimet addiktoivat ja hallitsevat monen elämää ja ajankäyttöä. Lisäksi ilmiön suosioon vaikuttaa yleinen 2000-luvun estetiikan ihannointi.

Olen huomannut ilmiön leviämisen myös omassa ystäväpiirissäni. Kun viimeksi matkustimme yhdessä, kaikki reissulta otetut kuvat otettiin digikameralla. Kuvien heilahtanut, epätarkka estetiikka oli nimittäin tärkeää. Eräs kaverini on puolestaan alkanut pitää koulussa mukana kannettavaa CD-soitinta, koska puhelimen käyttö on välituntien aikana kielletty. Trendin ja ystävieni inspiroimana olen itsekin alkanut kuunnella CD-levyjä Spotifyn kuuntelemisen rinnalla. Vaikka "going analog" olisi siis vain ohimenevä villitys, se on inspiroinut monia miettimään omaa tapaansa kuluttaa mediaa.

Fyysisen median ilmiöstä kuitenkin puuttuu itselleni hyvin tärkeä viestinnän muoto, eli paperisten kirjeiden lähettäminen. Postissa lähetettävät kirjeet ovat digitalisaation myötä tulleet aina vain harvinaisemmiksi varsinkin nuorten keskuudessa. Itse olen ollut kirjeenvaihdossa kolmasluokkalaisesta lähtien, parhaimmillaan neljän eri henkilön kanssa. Kun ensimmäisen kerran näin "going analog" -trendin Tiktokissa, oletin näkeväni myös paperisten kirjeiden kuuluvan siihen. Kun kerran kirjat ja skräppäily laskettiin mukaan, mikseivät kirjeetkin? Toistaiseksi ne ovat kuitenkin pysyneet hyvin pienen marginaalin harrastuksena.

Kirjeet ovat luova tapa pysyä yhteydessä toiseen ihmiseen, ja parhaimmillaan ne yhdistävät jopa eri maiden asukkaita. Itse olen kirjeenvaihdossa slovenialaisen tytön kanssa, ja se on mielestäni loistava tapa tutustua toiseen ihmiseen, oppia uutta toisesta kulttuurista ja parantaa kielitaitoa. Kirje on täysin eri asia kuin tekstiviesti tai edes sähköposti, sillä sen kirjoittaminen vaatii asian äärelle pysähtymistä ja ajatuksella kirjoittamista. Nykyaikana, kun kaikki tieto siirtyy sekunneissa henkilöltä toiselle, monet unohtavat oikeasti pysähtyä kuuntelemaan toisen ajatuksia.

Fyysiseen mediaan siirtyminen on ihmisille hyvä mahdollisuus hidastaa tahtia. Digitaalisen maailman yhtenä ongelmana pidetään sitä, että ihmiset saavat kaiken haluamansa heti. Kaikki voivat kuunnella puhelimeltaan juuri sen biisin, jonka haluavat, ja vaihtaa kesken kaiken, jos kiinnostus loppuukin. Fyysinen media kannustaa kuuntelemaan kokonaisen albumin ja keskittymään siihen. Myös kirje on keskittymistä vaativa median muoto. Jos kirjeiden kirjoittaminen tuotaisiin takaisin, ihmiset joutuisivat käyttämään aikaa toisen ajatusten ymmärtämiseen ja niihin vastaamiseen.

Digitaalista maailmaa tasapainottamaan tarvitaan myös hidasta, keskittymiskykyä vaativaa mediaa. Kuten muustakin fyysisestä mediasta, kirjeistä olisi aika poistaa vanha ja kauhtunut leima, ja ottaa ne takaisin osaksi nykyaikaista viestintää. Nyky-yhteiskuntamme keskittyy hyvin paljon yksilöön, ja kaikki kuluttamamme media on räätälöity juuri käyttäjää varten. Kirjeitä kirjoitetaan puhtaasti toisen iloksi. Ne olisivat siis tapa lisätä välittämistä yksilökeskeiseen yhteiskuntaamme.

Kirjoittaja on Savon Sanomien nuorten toimituksen jäsen.

© Savon Sanomat