Nykyisessä tuottavuuskeskustelussa on kysymys, joka kietoo minut haastavuudellaan täysin pauloihinsa.

Työn tuottavuusmittarit voidaan johtaa takaisin aikaan, jolloin tuottavuus tarkoitti yhtä kuin liukuhihnalta ulos tulevien kappaleiden määrää. Kun liukuhihnan vauhti kasvoi ja lopputuloksena oli enemmän tuotteita, tuottavuus kasvoi. Ajattelulle ei juuri ollut tarvetta. Ongelma (joka lienee jo tunnistettu) on se, että yhä suurempi osa maailmassa tehtävästä työstä, noin 60-70 % paikasta riippuen, ei enää tapahdu liukuhihnan ääressä.

Suurin osa niistäkin tehtävistä, mihin kuuluu manuaalista työtä, vaatii nykyään huomattavan määrän ajatustyötä.

Silti useimmat nykyisistä asiantuntijatyön tuottavuusmittareista keskittyvät edelleen työn........

© Uusi Suomi