27-vuotias toimittaja Oona Laine tajusi, ettei ole omaksunut kyläilykulttuurin normeja. Se sai hänet surulliseksi.

Kun ystäväni saapui luokseni leipä kainalossa, hämmennyin, kirjoittaa Oona Laine kolumnissaan. Kuva: Getty Images

Tutkijat sen minulle vahvistivat: olen törppö.

Tarkalleen ottaen he kertoivat, että kunnon vieras tuo mukanaan jotain. Tänä aamuna julkaistussa HS:n jutussa haastattelemani asiantuntijat toteavat, että protokollan mukainen isäntä puolestaan keittää kahvit ja mieluusti tarjoaa syötävääkin.

En tunnista itseäni kuvauksista.

Olen pelmahtanut kylään usein tyhjin käsin. Harvassa ovat kerrat, kun vieraitani on odottanut kukkuroillaan notkuva pöytä.

Voi olla, että olen modernin ajan mädättämä mäntti. Tai sitten syy saattaa olla sukupolvessani, joka suhtautuu kyläilyihin toisin.

Asiantuntijatkin arvioivat, että sukupuolten välillä on eroja: nuoriso ei suhtaudu välttämättä tuomisiin yhtä tiukasti kuin edelliset sukupolvet.

Älä ymmärrä väärin: rakastan syödä seurassa. En tiedä mitään parempaa kuin istua tuntikausia ruuan äärellä juoruamassa.

Mutta sen sijaan, että illan isäntä taikoisi tarjottavat, minulla ja ystävilläni on tapana poiketa yhdessä kaupassa. Kahmia koriin kokattavaa ja tasata summa lopuksi kaikkien maksettavaksi.

Yhä useammin myös tilaamme ruokaa lähettipalvelun kautta.

65-vuotias ruokakulttuurin tutkija Maarit Knuuttila myöntää, ettei osaa kuvitella vastaavaa ajanviettoa omien ystäviensä kesken.

”Olen pesunkestävä pullakomeroihminen”, Knuuttila naurahtaa. Siis ihminen, jolla on aina hätävara kaapissaan vieraita varten.

Knuuttilasta on kiinnostavaa povata, muuttuvatko kyläilytapani, kun ikää kertyy.

”Vai tuleeko Wolt-kuski oven taa silloinkin, kun olet 40-vuotias. Entä sitten, jos alkoholi vapautuu? Tilataanko sitäkin illalliselle yhdessä?” hän visioi.

Yhdessä tekemisellä (ja tilaamisella) on kiistatta puolensa, Knuuttila toteaa. Ruokaa kokataan yhdessä, kulut jakautuvat.

Toisaalta kaikki jännitys katoaa:

”Sillä onhan se kutkuttavaa mennä kylään ja joutua aprikoimaan, mitä se kestitsijä on tällä kertaa keksinyt”, hän summaa.

Knuuttila on ihan oikeassa. Höyryävien takeaway-pahvirasioiden mukana ei tule yhden yhtä yllätystä. Se on helppoa, tasapuolista – ja välistä todella tylsää elämää.

Pari viikkoa sitten ystäväni saapui luokseni iltateelle. Kainalossaan hänellä oli lupaamansa tuore, lämpimänä hohkaava hapanleipä.

Näky sai minut silti häkeltymään, liki liikuttumaan. Hän oli varta vasten tekaissut sen tuliaiseksi.

Leipä oli kuin halaus joltain, jota on pitkään ikävöinyt. Tai kuin mummolasimulaattori.

Samaisen ystävän luota ei ole koskaan tarvinnut lähteä suu sekamehusta kuivana tai maha leipomuksia vailla. Hän on kiistatta lähipiirini outolintu, jota ihailen ja ihmettelen.

Kerran minäkin päätin yllättää erään ystäväni kukilla. Se oli niin poikkeuksellinen ratkaisu, että tein siitä someen videon. Siitä tuli hitti, mikä ehkä kertoo sukupolvestamme jotain.

Kenties pitäisi tehdä niin vähän useammin. Ja ottaa mallia leipiä leipovasta ystävästäni.

Kirjoittaja on Helsigin Sanomien lifestyletoimituksen toimittaja.

QOSHE - Kommentti| Tajusin olevani kyläilyn suhteen törppö - Oona Laine Hs
menu_open
Columnists Actual . Favourites . Archive
We use cookies to provide some features and experiences in QOSHE

More information  .  Close
Aa Aa Aa
- A +

Kommentti| Tajusin olevani kyläilyn suhteen törppö

15 24
31.03.2024

27-vuotias toimittaja Oona Laine tajusi, ettei ole omaksunut kyläilykulttuurin normeja. Se sai hänet surulliseksi.

Kun ystäväni saapui luokseni leipä kainalossa, hämmennyin, kirjoittaa Oona Laine kolumnissaan. Kuva: Getty Images

Tutkijat sen minulle vahvistivat: olen törppö.

Tarkalleen ottaen he kertoivat, että kunnon vieras tuo mukanaan jotain. Tänä aamuna julkaistussa HS:n jutussa haastattelemani asiantuntijat toteavat, että protokollan mukainen isäntä puolestaan keittää kahvit ja mieluusti tarjoaa syötävääkin.

En tunnista itseäni kuvauksista.

Olen pelmahtanut kylään usein tyhjin käsin. Harvassa ovat kerrat, kun vieraitani on odottanut kukkuroillaan notkuva pöytä.

Voi olla, että olen modernin ajan mädättämä mäntti. Tai sitten syy saattaa olla sukupolvessani, joka........

© Helsingin Sanomat


Get it on Google Play