Kolumni| Ei tarvinnut mennä kuin Tanskaan, kun koin kulttuurishokin – Yksi ilme erottaa meidät muista
Jos jotain Suomessa säästellään, niin hymyä. Meidän pitäisi ottaa mallia naapurimaastamme, kirjoittaa toimittaja Oona Laine kolumnissaan.
Hämeenkatu lumisateessa Tampereella marraskuun lopussa. Kuva: Jukka Ritola / Aamulehti
Viime kesänä koin kulttuurishokin.
Vastoin kaikkia odotuksiani niin kävi Tanskassa: Pohjoismaassa, joka elää halvasta kaljasta, kotoilusta ja siitä, etteivät suuretkaan kaupungit ole kauhean suuria.
Siellä kukaan ei pyri likelle tai ala vääntää juttua tuntemattomalle julkisessa kulkupelissä. Junissa on jopa erilliset hiljaiset vaununsa, joiden rauha ei järky yölläkään, kun juopuneet palaavat baarista kotiin.
Eikö tuo ole kuin suoraan suomalaisen sinivalkoisesta päiväunesta?
Vaan yksi asiapa erottaa meidät tanskalaisista – ja räikeästi. Kyseessä on niinkin pieneltä kuulostava asia kuin ilme: tanskalaiset hymyilevät tuntemattomille.
Tanskalaiset siis kohottavat suupielet ylös, kun tulevat........
© Helsingin Sanomat
visit website