”Sinä olet suurempi ja niin ovat huolesikin. Minä olen edelleen vain yksi tavallinen äiti”, kirjoittaa Maaret Kallio lapsilleen äitienpäiväkolumnissaan.

Vasta äskettäin uskalsin vain hennosti haaveilla, että olisipa joskus hienoa olla äiti. En ajatellut sen olevan itsestäänselvyys enkä suunnitellut oikeaa aikataulua, mutta sydämessäni ehti elää toive lapsesta.

Kului hetki, jos toinenkin, ja vatsani oli suurempi kuin koskaan aiemmin. Minä rakastin sen pyöreyttä ja kaarevaa linjaa, jonka alla oman lapseni sydän sykki.

Minun kehoni muuttui, ja niin muuttui myös katseeni sitä kohtaan.

Enää kehoni ei ollut odotusten kohde vaan odotusta täynnä. Se ei taipunut kriittisen katseen alla ollakseen jonkun toisen objekti, vaan se osasi pyytämättä tehdä käsittämättömiä ihmeitään.

Kehoni rakensi sinua kuukausia,........

© Helsingin Sanomat