Pinnan alla väreilee nyt jännite, jollaista nousukaudella ei ollut.
Kerätyt pääomat ovat syksyllä loppumassa monilla jopa Suomen kovimmista kasvuyrityksistä.
Omistajien täytyy tänä vuonna onnistua keräämään lisää rahaa, tai sitten yritys pitää myydä. Kumpikaan vaihtoehto ei nyt ole välttämättä kovin hyvä, sillä pöydällä on aiempaa huonompia tarjouksia.
Osassa kaupoista voi olla katkera sivumaku, josta ei haluta ääneen puhua.
Jos yrityskaupassa perustajat ja sijoittajat saavat vaikkapa 50 tai 150 miljoonaa euroa, eikö se ole hyvä uutinen?
Voisi kuvitella, että yrityksen perustajista tulee siinä tapauksessa miljonäärejä.
Niin ei kuitenkaan välttämättä ole.
Nousukaudella yritykset keräsivät hurjia sijoituspotteja kovalla arvostustasolla eli valuaatiolla. Osakkeiden arvoon oli ladattu kovat kasvuodotukset.
Sen jälkeen teknologia-alan kasvuyritysten arvostustasot laskivat rajusti. Jos yritys nyt kerää uutta rahaa, mutta sen arvo määritellään aiempaa pienemmäksi, se on niin sanottu down round.
Yksikään yrittäjä ei halua rahaa sopimuksella, jonka ehdot ovat huonot.
Bird & Bird -asianajotoimiston osakas Kimmo Reina on viime vuosina ollut mukana vuosittain jopa noin puolessa Suomen yli kymmenen miljoonan euron rahoituskierroksista. Hänellä on kattava kuva kasvuyrityskentällä käytävistä neuvotteluista ja niiden tunnelmasta.
Tänä vuonna isoja rahoituksia ei ole juuri julkistettu.
Reinan mukaan monien yritysten tavoitteena oli nostaa uutta kasvurahoitusta jo viime vuoden puolella. Kysymys on siitä, ollaanko rahaa valmiita ottamaan matalammalla arvostustasolla. Siksi vaihtoehdoksi on noussut myös myyminen.
”Investointipankit juoksevat nyt kasaan kumpaakin vaihtoehtoa rinnakkain”, Reina kertoo.
Startupien sijoitussopimuksissa on kriittinen pieni präntti, jonka nimi on likvidaatiopreferenssi.
Se tarkoittaa etuoikeutta varojenjakotilanteessa. Ehdon on tarkoitus suojata startupiin sijoittavaa rahastoa, jotta se saisi edes omansa takaisin. Pahimmillaan se tarkoittaa kuitenkin sitä, että yrityskaupparahat menevät sijoittajalle ja perustajille jää vain murut.
Suomalaisissa yrityksissä likvidaatiopreferenssi takaa tyypillisesti sijoittajalle yksinkertaisen tuoton sijoitukselle, vaikka yhtiön arvo olisikin laskenut sijoitushetkestä. Sijoittajat saavat siis ensin omansa, vasta sen jälkeen jaetaan loput rahat muille osakkeenomistajille omistusosuuksien mukaan. Korkeammat kertoimet ovat mahdollisia, mutta Suomessa harvinaisia – ja niitä pidetään epäreiluina.
Tehdään pieni laskelma Kimmo Reinan kanssa.
Oletetaan, että yhtiö on saanut 50 miljoonaa euroa sijoittajilta ja sen arvoksi on määritelty 100 miljoonaa euroa. Rahoituskierroksen jälkeen sen arvo on yhteensä 150 miljoonaa euroa.
Jos esimerkkitapauksessa yrityskaupan hinta on vähintään 150 miljoonaa, kaikki osakkaat voivat jakaa omistusosuuttaan vastaavan osuuden tuotoista.
Jos kauppahinta jää vaikka sataan miljoonaan, sijoittajat ottavat ensin omansa päältä pois. Sijoittajille menee siis ensin 50 miljoonaa. Vaikka muut osakkaat omistaisivat kaksi kolmasosaa yhtiöstä, he saavat vain puolet tuotoista.
Jos yrityksen arvo on romahtanut 40 miljoonaan euroon, pahimmassa tapauksessa kaikki menisi sijoittajille.
Käytännössä tällaisessa tapauksessa kauppaa ei synny, elleivät sijoittajat, muut osakkaat ja perustajat saa neuvoteltua kompromissista.
”Nämä ovat vaikeita keskusteluita johdon ja sijoittajien välillä. Ja niitä käydään nyt useissa yhtiöissä”, Reina toteaa.
Miten suuresta rahasta sijoittajat ovat valmiita luopumaan?
”Eivät sijoittajat koskaan tulkitse sopimuksia aivan viimeiseen saakka”, pääomasijoitusyhtiö Inventuren osakas Sami Lampinen vakuuttaa.
Neuvotteluvaraa ja reiluutta siis löytyy.
Suomessakin voi olla yrityksiä, jotka ovat keränneet rahoitusta kymmeniä miljoonia euroja, mutta joiden nykyarvo on pienempi kuin kerätyn rahoituksen summa.
Halvemmat hinnat houkuttelevat ostajaehdokkaita, joten kysyntää olisi.
Kaikki kaupat eivät ole tässäkään markkinassa Lampisen mukaan huonoja, vaan hyviäkin tuottoja on ollut jopa viime kuukausina.
Kaikki merkit viittaavat siihen, että jotain isompaa tänä vuonna pitäisi tapahtua.
Mutta ovatko ne lopulta yrityskauppoja vai rahoitusuutisia?
Tällaisessa markkinassa tunnelma on odottava ja neuvottelut voivat edetä hitaasti.
Huonoihin ehtoihin ei kukaan halua tarttua ennen kuin muuta vaihtoehtoa ei näy.
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Belen Fernandez
Andrew Mitrovica
Mort Laitner
Rami G Khouri
Ali Fathollah-Nejad
Nikkei Editorial
visit website
