Ajasta, jolloin naisella ei ollut oikeutta omiin rahoihinsa, on tehty outo hyppäys. Nyt osa somevaikuttajista ihannoi elättäjämiehen nappaamista.

Johanna ja Risto menevät naimisiin. Johannalla on omaisuutta, ja Risto on tavoitellutkin tätä rikasta tyttöä hänen rahojensa vuoksi. Heti hääpäivänä Risto ottaa haltuunsa morsiamen pankkikirjan.

Tuleekohan siitä sanomista, jos Risto aikoo juopotella vaimon rahat?

”Heh, sepä kysymys. Kumpi omaisuutta hallitsee, mies vai vaimo? Tunnetkos sen verran Suomen lakia, veli veikkoseni?” Risto myhäilee kavereille häissä.

Minna Canthin näytelmän Työmiehen vaimo (1885) alkukohtaus muistuttaa ajasta, jolloin naisilla ei ollut avioituessaan oikeutta omaan omaisuuteensa. Canthin jälkeen yli vuosisadan mittainen tasa-arvotyö on vähitellen kohentanut naisten taloudellista itsenäisyyttä ja tasa-arvoa.

Niinpä pää on räjähtää, kun osa nykyisistä parikymppisistä puhuu rikkaan elättäjämiehen etsimisestä tai sokerideittailusta. Jokin asenteissa parisuhteeseen ja rahaan on tässä somekuplassa ottanut takapakkia.

Riston ja Johannan raha-asiat eivät mene reilusti, se tuntuu nykyajan silmin selvältä. Miksi se olisi reilua, että parisuhteessa nainen olettaa miehen vievän shoppailemaan ja maksavan luksuselämää?

Sosiaalisen median deittailuvalmentajat nousivat viime syksynä julkisuuteen puhumalla provider-suhteista vastakohtana fifty–fifty-suhteille. Siis ikään kuin vaihtoehtoina olisivat vain elättäjämies tai menojen jakaminen tasan puoliksi.

Miehen näkeminen lompakkona tuntuu paitsi epäromanttiselta myös esineellistävältä. Ja uusia kauniita parikymppisiä löytyy aina. Skeneen tuntuu kuuluvan olennaisesti myös naisen ulkonäön pitäminen pääomana.

Jos nainen samalla jättäytyy työelämästä, hän antaa myös taloudellisen vallan miehelle. Eläkettä ei kerry, ja eron tullessa jää tyhjän päälle.

Tilastot kertovat taloudellisesta epätasa-arvosta. Ratkaisu ei kuitenkaan voi olla se, että etsitään rikas elättäjämies, vaan ongelmaan pitää pyrkiä puuttumaan yhteiskunnallisesti.

Avoin rahasta keskusteleminen on parisuhteessa tärkeää. On oleellista puhua siitä, mikä on reilu tapa jakaa rahankäyttöä. Tyylejä on monia, ja tilanteet voivat muuttua elämänvaiheiden myötä.

Kaikkien menojen tasan puoliksi jakaminen ei välttämättä ole reilua, etenkin jos toisen tulot ovat selvästi pienemmät. Ja keskimäärin miehet tienaavat paremmin. Menojen jakaminen vaikka prosentuaalisesti tulojen mukaan saattaakin olla reilumpi malli. Perhevapaiden taloudellisten vaikutusten tasaamisesta voi yhdessä sopia.

Provider-parisuhdetta hehkuttavat somevaikuttajat tuntuvat kuitenkin näkevän elättäjämiehen jonkinlaisena oikeutenaan ja sukupuolirooleihin kuuluvana ihanteena. Siitä on reilu ja tasavertainen rahapuhe kaukana.

Kirjoittaja on HS Vision toimittaja.

QOSHE - Kolumni| Miehen näkeminen lompakkona ei ole reilua rahapuhetta - Elina Lappalainen Hs
menu_open
Columnists Actual . Favourites . Archive
We use cookies to provide some features and experiences in QOSHE

More information  .  Close
Aa Aa Aa
- A +

Kolumni| Miehen näkeminen lompakkona ei ole reilua rahapuhetta

7 1
28.02.2024

Ajasta, jolloin naisella ei ollut oikeutta omiin rahoihinsa, on tehty outo hyppäys. Nyt osa somevaikuttajista ihannoi elättäjämiehen nappaamista.

Johanna ja Risto menevät naimisiin. Johannalla on omaisuutta, ja Risto on tavoitellutkin tätä rikasta tyttöä hänen rahojensa vuoksi. Heti hääpäivänä Risto ottaa haltuunsa morsiamen pankkikirjan.

Tuleekohan siitä sanomista, jos Risto aikoo juopotella vaimon rahat?

”Heh, sepä kysymys. Kumpi omaisuutta hallitsee, mies vai vaimo? Tunnetkos sen verran Suomen lakia, veli veikkoseni?” Risto myhäilee kavereille häissä.

Minna Canthin näytelmän Työmiehen vaimo (1885) alkukohtaus muistuttaa ajasta, jolloin naisilla ei ollut avioituessaan oikeutta........

© Helsingin Sanomat


Get it on Google Play