Anna Kontula selittää ilmastodenialismia Dostojevskin avulla, Tero Alanko kirjoittaa.

Suomen hallituksen ilmastopolitiikkaa ei tunnu ohjaavan ilmastokriisin torjuminen vaan halu minimoida ilmastopolitiikan aiheuttamat kustannukset tärkeille äänestäjäryhmille. Jotkut kutsuvat kaikkea aiheeseen liittyvää ”ilmastohumpaksi”.

Toukokuussa sosiologi ja vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula piti eduskunnassa kiitetyn puheen, joka käsitteli ilmastokatastrofia. Uudessa Miten ajattelemme kun maailma loppuu -tietokirjassaan hän pohtii samanlaisia asioita.

Kontula kirjoittaa taas sujuvasti ja selkeäs­ti. Hän on myös sopivan provokatiivinen: Oma aikamme sisältää paljon sellaista, jota edelliset sukupolvet olisivat pitäneet utopistisena, kuten naisten korkeakoulutus, vesivessa tai rokotusohjelmat.

Kirja on jaettu kolmeen näkökulmaltaan erilaiseen sisältölukuun: kristillinen teologia, poliittiset aatesuunnat ja kaunokirjallisuus. Niistä........

© Suomen Kuvalehti