Britanniassa järjestöjen roolia kritisoitiin jo viime vuosikymmenen alussa, kirjoittaa Matti Kalliokoski.

Kotimainen poliittinen väittely on usein tuontitavaraa. Aiemmin liike oli hitaampaa. Ajatusten siirtyminen Pohjanlahden yli Ruotsista Suomeen saattoi kestää vuosia. Nyt Yhdysvalloista tuttuja jakolinjoja sovitetaan täkäläiseen yhteiskuntaan lähes reaaliajassa, kuten viime viikkoina on nähty.

Keskustelu kansalaisjärjestöistä ja niiden julkisesta tuesta toistaa vuorosanoja, joita on kuultu myös muissa maissa. Esimerkiksi Britanniassa väiteltiin jo viime vuosikymmenen alussa siitä, pitäisikö rahoituspäätöksissä järjestöjä katsoa lähinnä palveluntuottajina vai voiko niillä olla myös yhteiskunnallisia tavoitteita.

Kritiikissä brittijärjestöjä moitittiin siitä, että ne ovat valtion jatkeita eivätkä osa aitoa kansalaisyhteiskuntaa. Samaan aikaan järjestöjä arvosteltiin pyrkimyksistä vaikuttaa poliittisiin päätöksiin. Niiden tuottamaa tietoa kyseenalaistettiin ja niiden väitettiin edustavan vain pieniä intressiryhmiä, ei yleistä etua.

Kuulostaako tutulta? Tätä samaa keskustelua on jatkettu tässä kuussa Suomessa ja vieläpä hallituksen sisällä.

Demokratia on kehittyneissä yhteiskunnissa ymmärretty paljon laajemmin kuin vaalitoimituksena, jolla........

© Suomen Kuvalehti