menu_open Columnists
We use cookies to provide some features and experiences in QOSHE

More information  .  Close

SK luki kevätdekkareita – Joel Kankaan Lappiin sijoittuva jännitys on erinomaista

14 0
26.03.2026

Lomajännitystä ­pohjoisesta etelään

Kevään dekkarit tarjoavat näkymiä niin pohjoiseen elämänmenoon kuin aurinkorannoille, Markus Ånäs kirjoittaa.

Lappiin loppusesongin hangille suuntaavalle on kerrankin tarjolla kunnollista luet­tavaa.

On aina ilo löytää uusi, vetoava kirjoittaja. Inarista kotoisin oleva Joel Kangas työskentelee pankkialalla mutta kirjoittaa myös vetäviä poliisiromaaneja.

Olen iloinen, että aloitin hänen lukemisensa toisesta kir­jasta, Kaltiosta: paikalliskuvaus on herkullista.

Trillerisarjan keskushenkilö Mikkal Moilanen ottaa vapaata poliisintöistä pääkaupunkiseudulta ja palaa pohjoiseen. Tavoite on turvata sisar edellisen kirjan Kaamoksen karkuun päässeeltä murhaajalta.

Sisarukset lähtevät eräretkelle hiihtovaellukselle – kaupunkilaista hapatusta, paikallinen ajaa aina ”kelekalla” – monelle ahkionvetäjälle tuttuihin maastoihin Sevettijärven ja Näätämön alueelle.

Kohde on Iisakkijärven autiotupa, jonka ulkomuodon voi tarkistaa netistä, jos ei niille perille tule asiaa.

Kaltiossa murhat seuraavat erämaahan. Onneksi paikallispoliiseilla on sentään kelkka alla.

Tuulisjärven ja Pakanajoen tutuista maisemista Kangas aloittaa kudelmansa, jossa hän näyttää, kuinka lukijan voi harhauttaa yhdellä sanalla.

Kaltio on erinomaista viihdettä, jännittävä ja täynnä näkymää pohjoiseen elämänmenoon. On selvää, että luen myös sarjan seuraavan osan – kun ehdin välissä sinne keväthangille.

Kuumempaan maisemaan vie Lucy Clarke Tyrskyjen talossaan, jossa Marokkoon kotiutunut surffipummipariskunta pitää söpöä rantahotellia kavereilleen.

Mallin urallaan loppuunpalanut Bea Williams päätyy Marrakechissa kohtalokkaaseen seikkailuun, josta hänet pelastetaan syrjäisen hotellin tyhjänä olevaan huoneeseen. Samassa huoneessa on aiemmin asunut amerikkalainen seikkailijatar, joka on kadonnut salaperäisesti. Hänen veljensä saapuu selvittämään katoamista.

Salaisuuksia on, mutta tärkeintä on kuitenkin surffata – ja syödä kaakaovoille ja vaniljalle tuoksuvaa lohturuokaa.

Clarke on menestynyt lomatrilleristi. Hän kertoo pitävänsä kirjailijuuden parhaana puolena taustatutkimusten tekemistä matkoilla. Marokossa on selvästi oltu, ja sen expat-yhteisöissä. Paikalliseen elämänmenoon päästään käsiksi ulkomaalaisten marokkolaisherkuista tekemien variaatioiden avulla.

Mutta – onpa hurmaava kirja. Clarke esittelee chick lit -tyylillä flirttaillen asut, ruoat­ ja sisustukset. Merkittävää on kuitenkin se, kuinka katse tulee näkyväksi. Naiset kiinnittävät huomionsa pukeutumiseen jopa kriisin hetkellä.

Yhtäkkiä Bea valpastuu, vetää t-paitansa päänsä yli, kyyristyy bikinitopissaan Aidenin viereen ja sitoo paitansa tiukasti haavan yläpuolelle.

Vaeltavat katseet ja kehot nousevat yhtäläiseen rooliin kuin pukeutumisen merkitykset. Ylävartaloiden kulmikkaat lihakset takertuvat puolestaan naisten silmiin.

Clarke kirjoittaa taitavasti, ja vaikka rikoselementit ovat maltillisia, kirja tavoittaa arvoituksellaan jopa pakonomaisen sivunkääntämisen ulottuvuuden. Toimii, todella!

Ruotsalaisen Anders de la Motten Ruostemetsä esittelee niin ikään minulle uuden tekijän.

Taidokkuus tuntuu lisääntyneen taiteessa. Esimerkiksi teatterissa näyttelijät tekevät usein teknisesti moitteetonta työtä. Sisällön kanssa sen sijaan on nykyisessä kulttuurin julkaisujen määrään pohjautuvassa sarjatuotannossa monesti haasteita. Teokset ovat yhdentekeviä.

Ajatus nousee pintaan pitkin Ruostemetsää, sillä de la Motte kirjoittaa erittäin hyvin.

Traumatisoitunut päähenkilö Leo Asker johtaa ”kadonneiden sielujen” osastoa, jossa hylkiöt tutkivat olemattomia tapauksia poliisitalon kellarissa. Esihenkilöt juonittelevat, murhaajaksi epäillyt lurittelevat muinaisia loruja ja paljastuu riitteihin perustuvaa, kauniille naisille tehtyä seksuaaliväkivaltaa.

On synkkä metsä ja esihistoriallinen muumio, jolla tuntuu olevan ajat ylittävää taikavoimaa.

Ruostemetsän kyllä lukee ihan mielellään loppuun, sillä se on taiten kirjoitettua viihdettä. Mutta täysin yhdentekevää sellaista. 

Lucy Clarke: Tyrskyjen talo. Suomentanut Elina Lustig. 413 sivua. Otava, 2026.

Joel Kangas: Kaltio. 315 sivua. Karisto, 2026.

Anders de la Motte: Ruostemetsä. Suomen­tanut Aki Räsänen. 415 sivua. Into, 2026.

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään tästä.

Satiirisessa romaanissa on toimivia yksityiskohtia, mutta tarina ei säväytä, Virpi Alanen kirjoittaa. romaani Arvio: Leena Sainion Tammifilosofien henkilöt ovat sivistyneitä ja naurettavia 2 MIN

Arvio: Leena Sainion Tammifilosofien henkilöt ovat sivistyneitä ja naurettavia

sarjakuvat Homman nimi ja Helmi & Heikki 1 MIN

Homman nimi ja Helmi & Heikki

Kappale kauneinta Suomea on huippudokumentti täynnä draamaa ja komiikkaa, Kalle Kinnunen kirjoittaa. elokuva Arvio: Kappale kauneinta Suomea on hieno dokumentti, josta ei puutu arkista huumoria 2 MIN

Arvio: Kappale kauneinta Suomea on hieno dokumentti, josta ei puutu arkista huumoria

Valokuvataiteen museo esittelee stillkuvaaja Malla Hukkasen työtä ennennäkemättömän laajana kokonaisuutena. elokuva Koko elokuvan tunnelma yhdessä kuvassa – Näyttely esittelee stillkuvaaja Malla Hukkasen työtä 3 MIN

Koko elokuvan tunnelma yhdessä kuvassa – Näyttely esittelee stillkuvaaja Malla Hukkasen työtä

if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_2");}

if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_3");}

if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_4");}


© Suomen Kuvalehti