Olemmeko postdemokraattisessa kuopassa, kun jo 72 % maailman kansalaisista elää autoritaaristen järjestelmien alla? Financial Times pallottelee viidellä mahdollisella suunnalla, joihin maailma voi olla menossa:

Trumpin uudelleenvalinta on viimeinen varoitus siitä, että etualalle nyt asettuivat Elon Muskin (Kekius Maximus) X:n kaltaiset näkyvyydet ja uudet taloudelliset voimat. Näiden edessä politiikka menettää merkityksensä eikä sillä ole enää viimeistä sanaa sanottavana. Nyt kyse ei ole enää luokkakonfliktista, vaan se on rajoitetun eliitin kasvava hegemonia, joka hallitsee keskeisiä valtuuksia: talous- ja viestintävaltaa. Yhdysvaltojen käänteen kannalta olennaista on se, että sen takana on pelkästään raha ja röyhkeys.

Fasistisesta uusliberalismista omalla tavallaan ovat esimerkkeinä Vladimir Putiniin 25 vuotta sitten alkanut postneuvostoliiton autoritaarisuuden rakentaminen ja Kiinan kahmima vaikutusvalta on jo saavuttanut puolet maailmasta. Ylimielisyyttä ja traagista kevytmielisyyttä on nähtävissä niin Venäjän Putinin ja Israelin Netanyahun rikoksissa ihmisyyttä vastaan kuin Argentiinan Milein autoritaarisen liberalismin harhaluuloissa. Tuskin osuu kovin pahasti harhaan väite, että Putin ja Netanyahu ovat tehneet despotismista hyveen.

EU:n johtajamaat, Saksa ja Ranska, ovat poliittisen epäluottamuksen kourissa. Harvassa ovat ne optimistit, jotka näkevät lähitulevaisuudessa EU:n vaikutusvallan osuuden maailman niin taloudessa kuin politiikassa kasvavan. Demokraattinen antautuminen äärioikeiston edessä on normalisoituva ilmiö, johon haasteeseen täällä vanhalla mantereella reagoidaan aivan liian hitaasti. EU on luopunut oman paikkansa löytämisestä, se on jo nyt varhaiseläkkeellä mutta toivottavasti ei vielä saattohoidossa. Puhetta riittää, tekoihin ei enää kyetä.

© Uusi Suomi