Minusta tuntuu siltä, että samaan aikaan kun yhteiskunnasta on tullut yksilökeskeisempi, suomalaisilla on aiempaa enemmän tilausta laumakäyttäytymiselle.

Kun 2015 pakolaiskriisissä ihmiset leimattiin vasemmistoon ja oikeistoon sen mukaan, mitä mieltä olivat tilanteesta, Marinin hallituksen aikaan hallituksen arvostelu katsottiin nais-mies -asetelmaksi ja nyt Orpon hallituksen toimia arvioitaessa, voit jälleen olla vain (oikeistossa) puolesta tai (vasemmistossa) vastaan.

Vastakkainasettelussa on toki vielä enemmän kyse siitä, mitä tapahtuu somessa kuin siitä, miten ihmiset oikeasti ajattelevat.

Itse olen johdonmukaisesti koko blogien kirjoittamisurani arvostellut vallassa olevia hallituksia, alkaen Kataisen-Urpilaisen hallituskaudesta, Stubbin, Sipilän, Rinteen, Marinin ja Orpon hallituksiin. Näen, että hallituksiin ei tarvitse suhtautua kuin fanien rockbändiin. Itse asiassa näen sellaisen suhtautumisen jopa epäterveenä.

Sellaista tapahtuu diktatuureissa, eikä sielläkään täysin vapaaehtoisesti.

Yksinäinen ihminen kaipaa tukea

Eri puolilla maailmaa on yritetty ymmärtää, mitä erityisesti länsimaisissa yhteiskunnissa tapahtuu. Syntyvyyden lasku on kiihtynyt, politiikka polarisoitunut, äärinäkemykset arkipäiväistyneet ja esimerkiksi........

© Uusi Suomi