Viekkaita katseita, hämäriä puheita |
Aloitin presidentti Sauli Niinistön joulumarkkinoille julkaistun kirjan lukemisen heti tuoreeltaan, mutta se jäi kesken, koska siitä puuttui kymmeniä sivuja (Kaikki tiet turvaan – Sinnikkään Suomen suunta, WSOY 2025).
Ilmeisesti myyntiin oli päässyt jonkinlainen erä viallisia kirjoja. Aikamoinen moka kustantajalta, jonka korkeissa johtotehtävissä työskentelee myös Niinistön puoliso Jenni Haukio.
Eräässä kirjastossa selailin muutama päivä sitten pikalainanahyllyssä ollutta Niinistön kirjaa, ja kas kummaa, siitäkin puuttui kymmeniä sivuja.
Sain vihdoin käsiini kirjan, jossa on kaikki sivut. Lukaisin sen sillä mielellä, että löytyisikö siitä jotain sellaista, mitä ei ole uutisjutussa ja arvioissa vielä käsitelty.
Presidentti Niinistö vieraili Iranissa kymmenkunta vuotta sitten vuonna 2016. Hän tapasi Teheranissa myös Iranin ylimmän johtajan, nyt jo surmatun ajatollah Ali Khamenein.
Niinistön kuvaus tapaamisesta saa uudenlaisia sävyjä, kun sitä lukee sen jälkeen kun Yhdysvallat ja Israel iskivät Iraniin ja tappoivat Khamenein.
Kahden miehen ja kahden erilaisen kulttuurin kohtaaminen sopisi hyvin vaikkapa kaunokirjallisen novellin aiheeksi. Siinä on kosolti hämmentäviä piirteitä.
Ajetaan Teheranin syrjäkulmille, mennään vaatimattomaan taloon, keskustellaan ohjuksista ja taloudesta, viljellään hämäriä puheita, vaihdetaan arvoituksellisia katseita ja annetaan ymmärtää, että vieraasta tiedetään kaikki rullaluistelusta lähtien.
Tapaamispaikassa, vaatimattomassa talossa, Niinistö istutetaan sohvalle presidentti Hasan Ruhanin viereen. Khamenein paikka on vasemmalla puolella ja sivuttain Niinistöön:
”Tällä oli merkitystä, sillä Khamenei ei juurikaan kommunikoinut suoraan katseella, sen hän suuntasi eteenpäin ja välillä vain puheensa merkitystä painottaakseen, vilkaisi minuun. Minusta ne lyhyet katseet olivat viekkaan oloisia.”
Teheranissa vaikutusta tehtiinkin Niinistön mukaan vaatimattomilla puitteilla, verhotuilla katseilla ja monitulkinnallisilla puheilla.
Yhdysvallat ja sen toimet askarruttivat iranilaisia myös Niinistön vierailun aikana. Kun puhuttiin talous- ja pankkiasioista, Khamenei kysyi yllättäen: ”Pelkäättekö amerikkalaisia?”
Niinistö vastasi: ”Olemme Venäjän naapurissa oppineet olemaan pelkäämättä mitään.”
Mitähän ajatollah olisi vastannut, jos Niinistö olisi tehnyt vastakysymyksen: entä te, pelkäättekö amerikkalaisia?
Niinistölle Khamenein tapaaminen oli hänen presidenttikausiensa hämmentävin tapahtuma. Minkäänlaista inhimillistä kosketusta hän ei isäntäänsä saanut:
”Niin kauas en tapaamastani ihmisestä ole koskaan jäänyt kuin tuossa tuvassa”, Niinistö kiteyttää.
Kun Niinistö tasavallan presidenttinä tapasi maailman johtajia, hän sanoo toimineensa sillä asenteella, että ”ihmisiä kaikki sittenkin vain olemme”.
Ja hyvinhän se meni – 12 vuotta. Tuli tavattua suurvaltojen johtajat Biden, Trump ja Xi Jinping sekä uudesta imperiumista haaveileva Putin ja lukuisa joukko pienempiä satraappeja eri puolilta maailmaa.
Jos Suomen nykyiset vallanpitäjät lukevat entisen presidentin kirjan, he löytävät sieltä yhden ohjeen ylitse muiden: pienellä ei ole varaa suureen erimielisyyteen.