Presidentti J. K. Paasikiven esikoistytär Annikki Paasikivi (1898-1950) eli elämänsä parhaat vuodet kahden vahvan miehen, isänsä ja kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen, välissä.

Aaltonen oli Annikin suuri, mutta onneton rakkaus. Suhde kesti enemmän tai vähemmän tiiviinä nelisen vuotta 1929-1933. Naimisiin ei Annikki Paasikivi koskaan mennyt.

Kirjeessään Aaltoselle Annikki kirjoitti: ”Sinä olet ihan kuin isä. Ja minun pitää pärjätä kahden tulivuoren välissä.”

Isä Juho Kusti ja rakastaja Wäinö ovat Liisa-Maria Hakala-Zilliacuksen kirjoittaman elämäkerran keskeiset henkilöt (Presidentin tytär – Annikki Paasikiven elämä ja rakkaus, Siltala 2025).

Elämäkerrassa uhrataan paljon sivuja Annikin ja Wäinön rakkaustarinalle. Suhteesta on jäänyt runsaasti kirjallista aineistoa kuvanveistäjän kuurouden takia.

Pariskunta keskusteli niin, että Annikki kirjoitti paperille sanottavansa ja Wäinö vastasi joko suullisesti tai kirjallisesti. Elämäkerturilla on ollut käytössään noin neljäsataa lappua, jotka Annikki säilytti elämänsä loppuun asti.

Annikin rakkaudentunnustukset olivat Hakala-Zilliacuksen mielestä usein ylitsevuotavia ja naiiveja, ”ja hän tuntui ihailevan Wäinöä rajattomasti”.

Annikista tuli eräänlainen taiteilijan agentti. Hän järjesteli suhteillaan tilaustöitä ja avusti muutenkin jatkuvassa rahapulassa ollutta kuvanveistäjää.

Hakala-Zilliacus spekuloi varovaisesti ajatuksella, että Aaltonen käytti rakastunutta naista taloudellisesti hyväkseen. Sellainen ajatus käväisee myös elämäkerran lukijan mielessä.

Annikki pettyi raskaasti, kun Wäinö ilmoitti yllättäen menevänsä naimisiin toisen naisen kanssa: ”Menen luostariin, maailmassa en voi enää olla.”

Suhteesta jäi Annikkiin kipeä jälki ja iso arpi. Hän oli ollut varma, että he olivat erottamattomat ja kuuluivat yhteen ”aikojen loppuun saakka”, mutta toisin kävi.

Suuret tunteet olivat pelissä myös isän ja tyttären suhteessa. Tunteet vaihtelivat vihasta rakkauteen. Parhaina päivinä Annikki jumaloi isäänsä.

Vuonna 1928 Annikki kommentoi isänsä Turussa pitämää ”suurenmoisen komeaa” puhetta: ”Jos isä olisi diktaattori, hän saisi koko maan ihanaan kuntoon.”

Isänsä yhteiskunnallista toimintaa Annikki arvosti, mutta perhe-elämä ei aina ollut auvoista. Juho Kusti kohteli aikuisia ja akateemisesti sivistyneitä perillisiään kuin pikkulapsia, valvoi jopa iltamenoja ja oli tyytymätön heidän menestykseensä.

Juho Kustin uusi avioliitto Alli Valveen kanssa aiheutti uudenlaisia ristiriitoja perheen sisällä. Wellamo-sisko kirjoitti Annikille Geneveen:

”Olemme kaikki yhtä lamaantuneita, koska harppu on aivan mahdoton, herttainen, mutta perin vulgäri ja sivistymätön. Omituista, miten kauan tämäkin hullutus isässä kestää.”

Vähitellen Allin ja Annikin suhteet paranivat ja he tekivät ulkomaanmatkojakin kahdestaan.

Annikista tuli julkisuuden henkilö viimeistään 1946, kun J. K. Paasikivi valittiin tasavallan presidentiksi. Linnan juhlissa itsenäisyyspäivänä Annikki seisoi presidenttiparin vieressä ja kätteli kaikki vieraat.

Varakkaan perheen boheemi ja kosmopoliitti tytär oli opiskellut arkkitehdiksi, mutta arkkitehdin työt hän lopetti jo 30-vuotiaana. Hänen tunnetuin suunnittelutyönsä on Paasikivien jykevä talo Taka-Töölössä. Talo toimii nykyisin Turkin suurlähettilään virka-asuntona.

Annikki teki pätkätöitä 1930-luvulla Genevessä lähinnä Kansainliiton tiedotusosastolla, muutti sieltä Kööpenhaminaan, missä työskenteli sodan aikana suomalaisia sotalapsia tukeneessa järjestössä.

Suomeen Annikki Paasikivi palasi 1946 ja pääsi toimittajaksi Hella Wuolijoen johtamaan Yleisradioon. Hän muutti tasavallan presidentin linnaan ja alkoi edustaa presidenttiparin rinnalla.

Pitkää elämää ei Annikki Paasikivelle suotu. Hän kuoli syöpään vain 52-vuotiaana vuonna 1950. Muistosanoissa häntä luonnehdittiin huumorintajuiseksi ja avarakatseiseksi kulttuuripersoonaksi.

© Uusi Suomi