Venäjän hybridisota on siirtymässä vaarallisempaan vaiheeseen |
Hybridivaikuttamista on totuttu kuvaamaan toimintana sodan ja rauhan välisessä harmaassa tilassa. Termi on kuitenkin ongelmallinen, jos se saa toiminnan kuulostamaan pehmeämmältä kuin se tosiasiassa on. Euroopassa nähdään yhä enemmän sabotaasia, drooni-iskuja Nato-maiden rajojen läheisyyteen, kyberhyökkäyksiä, elektronista häirintää ja kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvaa vihamielistä toimintaa. Venäjän hybridisodassa on tapahtumassa vaarallinen muutos. Moskova ei enää testaa vain sitä, mitä se pystyy tekemään. Se testaa, kuinka pitkälle se voi mennä ilman merkittäviä seurauksia.
Tässä on yksi Euroopan turvallisuuden vaarallisimmista muutoksista – ja sen vakavuutta ei ole riittävästi ymmärretty. Venäjän toiminnassa ei ole kyse toisistaan irrallisista häiriöistä vaan pitkäjänteisestä strategisesta painostuksesta. Sen tavoitteena on heikentää Euroopan toimintakykyä, kasvattaa Ukrainan tukemisen kustannuksia ja ennen kaikkea horjuttaa lännen yhtenäisyyttä ja päätöksentekoa.
Venäjä seuraa tarkasti, kuinka nopeasti tapahtumat tunnistetaan, uskalletaanko tekijä nimetä ja miten länsimaat reagoivat. Jääkö sabotaasi yksittäiseksi rikostutkinnaksi vai tunnistetaanko se osaksi laajempaa vihamielistä kampanjaa? Reagoiko vain yksi valtio vai koko Nato? Syntyykö Venäjälle todellisia kustannuksia?
Moskova tekee johtopäätöksiä paitsi siitä, miten vastaamme, mutta etenkin siitä, milloin jätämme vastaamatta.
Seuraavaksi kohteena on Euroopan toimintakyky
Arvioin, että seuraavan puolen vuoden aikana Venäjän toiminnan painopiste siirtyy entistä selvemmin Euroopan puolustuskyvyn ja Ukrainan tukemisen kannalta keskeisiin järjestelmiin. Puolustusteollisuus, satamat, rautatiet, energiaverkot, tietoliikenne, datakeskukset ja logistiset solmukohdat nousevat yhä kiinnostavammiksi........