Yksi varhaisimmista muistamistani Yhdistyneisiin kansakuntiin liittyvistä kliseistä on sanonta, että jos sitä ei olisi, se pitäisi keksiä. Ajatus kulki siten, että puutteistaan huolimatta YK oli hyödyllinen, jopa välttämätön, ja siksi sitä oli tuettava ja koetettava toimia niiden periaatteiden mukaan, joille se oli rakennettu ja joita sen puitteissa sovitut normit edellyttivät.

Muistan lukeneeni jostain – taisi olla joku Max Jakobsonin muistelmateoksista – tietoja YK:n perustamista edeltäneistä tuumailuista suurvaltojen välillä toisen maailmansodan alkaessa kääntyä liittoutuneiden vääjäämätöntä voittoa kohti. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto olivat kaavailleet YK:lle, eli siis itselleen sen ollessa väline, sellaista maailmanpoliisin roolia, että oli suorastaan onnellista, ja niin muistaakseni Jakobsoninkin arveli, että kylmän sodan alkaminen esti YK:ta saamasta tuollaista asemaa.

YK:hon ja erityisesti sen peruskirjaan kanonisoitiin sen luojien siinä vaiheessa yhteiset käsitykset oikeuksista, velvoitteista ja muista normeista, joiden varassa ja mukaisesti valtioiden suhteet ja välinen toiminta oli määrä oikeuttaa, sallia ja tarvittaessa kieltää. Organisaatiorakenteen ohella ne ovat ydintä siitä, mitä kutsutaan sääntöpohjaiseksi kansainväliseksi järjestelmäksi. Muutakin kuin YK, varsinkin taloudellisia organisaatioita, sääntöpohjaisuuteen tosin oli tarkoitus sisällyttää ja osittain sisällytettiinkin. Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailmanpankki perustettiin, Kansainvälinen kauppajärjestö jäi perustamatta 1990-luvulle asti.

Sääntöpohjaisuus sisältää länsimaisessa katsannossa tietynlaisen itsekeskeisyyden piirteen. ”Säännöiksi” meille kelpaavat vain sellaiset normit ja käyttäytymissäännöt, jotka mukailevat omia valtiollisia demokraattisisia hallitusmuotojamme, niistä ehkä oleellisimpana oikeusvaltioperiaatetta. Sen ydintä taas on, että lait sitovat kaikkia samalla tavalla; niitäkin jotka ovat ne säätäneet ja jotka meitä hallitsevat.

Liian usein näyttää unohtuvan, että valtioissa voimassa olevia sääntöjä pitää viime kädessä pystyssä siihen pakottava koneisto. Valtioita ei sen sijaan mikään niiden yläpuolella oleva mahti kontrolloi; vain toiset valtiot, joko yksi ylivoimainen........

© Uusi Suomi