Ammattini soi minulle tilaisuuden nähdä läheltä, suorastaan paikan päällä, Kiinan taloudellisen ja poliittisen nousun huimimmat vuodet – niin voi jälkeenpäin sanoa, vaikka tuolloin ei tietysti voinut tietää, oliko huiminta juuri silloin vai vasta myöhemmin. Nousu jatkui kyllä vielä useita vuosia Kiinasta poistuttuani, mutta useita vuosia on myös jo kyselty – ja minäkin olen sillä spekuloinut – milloin se tulisi tiensä päähän. Ja mitä seuraisi siitä, että niin käy, sillä kyllähän se joskus tiensä päähän tulee. Mikään puu ei kasva taivaaseen asti, sanoi aikoinaan Nokian pääjohtaja Jorma Ollila yhtiön ollessa hurjimmassa vedossaan, ja oikeassa oli.

Konkreettisena yllykkeenä tähän kirjoitukseen oli The Economist -lehden Kiinan toimiston päällikön jäähyväiskolumni (nimimerkillä ”Chaguan” eli ”teehuone”) lehdessään elo-syyskuun vaiheessa. Se oli sävyltään synkkä, jopa masentunut. Oman lehtensä staabista Pekingissä hän ei sanonut mitään, mutta merkkinä aikojen muuttumista on useiden läntisen tiedotusvälineiden Kiinan-henkilökunnan supistuminen miltei olemattomiin, eikä syy ole niiden mielenkiinnon väheneminen, vaan maan viranomaisten tietoinen kuristustoiminta länsimediaa kohtaan. Toimittajalle tämmöinen on tietysti pahin ajan merkki, mutta on se paha oikeastikin.

Kiinan talouden ongelmat ovat olleet näkyvillä jo pitkään: akuutteina esimerkkeinä viime vuosilta kiinteistöalan suoranainen romahdus ja koronapandemian aikaisten brutaalien yhteiskunnan sulkemistoimenpiteiden jälkivaikutukset, mutta vakavuudestaan huolimatta nämä ovat pikemminkin oireita kuin perussyitä. Kiinan yhteiskuntajärjestyksestä riippumattomia (ainakin suurelta osin) ovat sellaiset seikat kuin väestön vanheneminen ja väestörakenteen vääristyminen, mihin 1970-luvun loputa harjoitettu ja raa’astikin toteutettu yhden lapsen politiikka toi oman lisänsä. Lopulta syntyvyyttä ovat kuitenkin eniten alentaneet samanlaiset elämäntapoja ja -asenteita muuttaneet tekijät kuin muuallakin: elinkeinorakenteen muutos, kaupungistuminen, koulutustason nousu ja vaurastuminen, samoin tietysti sellaiset tekniset seikat kuin ehkäisykeinojen kehitys.........

© Uusi Suomi