America first and to hell with the rest |
The Financial Timesin tunnettu ja laajalti arvostettu kommentaattori Martin Wolf aloitti oman arvionsa Yhdysvaltain uudesta kansallisesta turvallisuusstrategiasta legendaarisella (tässä sanaa voi käyttää) sitaatilla presidentti John F. Kennedyn virkaanastujaispuheesta:
“We shall pay any price, bear any burden, meet any hardship, support any friend, oppose any foe to assure the survival and success of liberty.”
Hän päätti sen näin:
“We shall exact any sum, impose any burden, inflict any hardship, oppose any friend and befriend any foe to assure the wealth and power of me, my family and friends.”
Trumpin virkaanastujaispuheeseen tällaista lausetta ei sisältynyt, vaikka olisi kyllä sen(kin) sisällön puolesta voinut sisältyä. Mutta on käsillä oleva asiakirja kyllä enemmän kuin vain Trumpin ja hänen perheensä strategia, ja sen Wolfkin toteaa.
Turvallisuusstrategia ei aluksi houkutellut arviointiin, eikä ainoa syy ollut sen trumpilainen sisältö – voi jopa kysyä, onko se oikeastaan trumpilainen, vaikka hänen estottomalle kehumiselleen, hänen kaunojensa tuulettamiselle ja hänen päähänpinttymilleen anteliaasti tilaa antaakin. Se on johdonmukaisesti rakennettu, ainakin näennäisesti asiallisella ja hyvällä kielellisellä tyylillä kirjoitettu, ei mikään tajunnanvirtatallenne kuten esimerkiksi hänen heti sen julkaisemisen jälkeen antamansa haastattelu Politico-verkkojulkaisulle. Niinpä se on myös pahaenteisempi. Päinvastoin kuin hänen puheensa ja postauksensa, tämä asiakirja on syytä ottaa sekä kirjaimellisesti että vakavasti.
Strategiaa on tarkasteltava sitä taustaa vasten, mitä Trump ja varsinkin hänen taustallaan toimivat ideologit ajavat Yhdysvaltoihin. Äärimmillään he ajavat yhteiskuntajärjestelmän perusteiden kumoamista, demokratian, sellaisena kuin se on tähän asti ymmärretty, vaihtamista joksikin muuksi, kenties, kuten on luonnehdittu, suuryritysten lääninherruuteen perustuvaa feodalismia muistuttavaksi sosiaalisten ja valtasuhteiden järjestelmäksi. Ja saman ulottamista kansainväliseen järjestykseen – kuten kyllä demokraattiset maat Yhdysvaltain johdolla pyrkivät ulottamaan omien yhteiskuntajärjestelmiensä periaatteita kansainvälisen järjestyksen periaatteiksi. Trumpilaiseen järjestykseen ei kuulu muiden valtioiden, tai oikeammin muiden lääninherrojen, pakottaminen tai houkutteleminen omaksumaan Yhdysvaltain sisäinen järjestys – yhtä poikkeusta lukuun ottamatta.
Radikaali muutos liittolaisiin suhtautumisessa on yksi keskeisistä strategiassa näkyvistä trumpilaisen ulkopolitiikan piirteistä; senkään ei pitäisi antaa yllättää. Riippuvuuksien häikäilemätön hyväksikäyttö on siinä läpileikkaava piirre, ja ketkä ovatkaan riippuvaisimpia? Liittolaiset. Lyhytnäköistä se on, mutta kaukonäköisyys ei olekaan Trump et. Co leimallinen ominaisuus. Eräs säännöllisesti seuraamani kommentaattori otti tässä vauhtia antiikin Roomasta asti arvellen, että alun perin vain Rooman kaupungin asukkaille kuuluneen kansalaisuuden laajentaminen koskemaan lopulta koko imperiumia myötävaikutti kenties ratkaisevasti Rooman pystyssä pysymiseen seuraavat 1200 vuotta (jos Bysanttiakin pidetään Roomana). Tulkinta on minusta liian pitkälle menevä, mutta analogia toimii ainakin sikäli, että Yhdysvaltain liittolaiset, vaikka eivät tavoittele kansalaisuutta, kuitenkin odottavat niiltä vaaditun lojaliteetin ja panosten vastapainoksi samaa Yhdysvalloilta, ja jos eivät sitä saa, sillä on seurauksensa. Turvallisuusstrategia ei sellaista vastavuoroisuutta lupaa.
Strategian keskeinen lähtökohtakaan ei ole uusi: se on Trumpin ja laajemmin Maga-liikkeen omaksuma mielipide, että Yhdysvallat on ottanut kantaakseen koko kansainvälisen järjestelmän ylläpitämisen taakan, tai kuten se ilmaistaan, että maan ”eliitit” uskoivat pysyvän maailmanvaltiuden olevan Yhdysvaltain kansallisen edun mukaista, ja että siksi Yhdysvallat on antautunut muiden, ja muiden joukossa nimenomaan liittolaistensa ja kumppaneidensa, hyväksikäyttämäksi. Siitä seurasi suunnattoman virheellistä, globalismia ja ”vapaakauppaa” (sitaateissa) suosivaa politiikkaa, joka murensi Yhdysvaltain teollisen perustan ja keskiluokan aseman. Siksi myös sallittiin liittolaisten ja kumppanien sälyttää puolustamisensa taakka Yhdysvaltain niskaan ja viedä se konflikteihin, jotka Yhdysvaltain etujen kannalta olivat perifeerisiä. Ja vielä: sillä lailla pantiin Yhdysvaltain politiikka kansainvälisten instituutioiden muodostaman verkoston valtiosuvereniteettia tietoisesti murentavaan liekanaruun.
Tällä tavalla miellettyä taustaa vasten strategiassa vastataan kysymyksiin, mitä Yhdysvaltain olisi tavoiteltava ja miten. Perustavoite ei ole enempää eikä vähempää kuin Yhdysvaltain säilyminen ja turvallisuus itsenäisenä, suvereenina tasavaltana, joka hallitus turvaa sen kansalaisten Jumalalta saamat luonnolliset oikeudet (viitannee Yhdysvaltain itsenäisyysjulistukseen, jossa tosin katsotaan Jumalan antaneen ne kaikille ihmisille) ja panee etusijalle heidän hyvinvointinsa ja etunsa. Uhkia luetellaan runsaasti alkaen sotilaallisesta hyökkäyksestä, vakoilusta ja vihamielisestä propagandasta, mutta osansa saavat myös saalistavat kauppatavat ja ”kulttuurinen subversio”. Ihmisten pääsyyn Yhdysvaltoihin, tapahtuu se millä keinoin hyvänsä, halutaan täysi kontrolli, ja maahanmuuton ei tule olla ainoastaan säänneltyä, vaan suvereenien valtioiden on yhteistoimin tavoiteltava sen pysäyttämistä.
Yhdysvaltain asevoimien on oltava maailman vahvimmat, tappavimmalla teknologialla varustetut, jotta niiden pelote estää sodat, ja jos niihin kuitenkin joudutaan, voittavat ne nopeasti ja kertakaikkiaan. Ydinpelotteen on oltava maailman vahvin, uskottavin ja modernein, samoin uuden sukupolven ohjuspuolustuksen, mukaan lukien Golden Dome -järjestelmä.
Yhdysvaltain talouden halutaan olevan maailman vahvin, dynaamisin, innovatiivisin ja edistynein. Paitsi että se on amerikkalaisen elämäntavan peruskallio, se on samaa myös Yhdysvaltain kansainväliselle asemalle ja asevoimille. Teollisuustuotanto asetetaan keskeiselle, ellei suorastaan ratkaisevalle paikalle Yhdysvaltain kansallisen mahdin perustana, ja siitä huolehtimisen on oltava talouspolitiikan korkein prioriteetti. Energiasektorin on oltava maailman vankin, tuottavin ja innovatiivisin, ei vain kotimaista talouskasvua ruokkiva, vaan myös yksi johtavista vientialoista. Tässä kohden ei täsmennetä, millaisesta energiasta on kysymys, mutta huono arvaus ei ole, että ei se ainakaan uusiutuvaa energiaa ole.
Yhdysvaltain on myös säilyttävä maailman johtavana tieteellisesti ja teknologisesti, ja sen on suojeltava immateriaalioikeuksiaan ulkomaiselta varastamiselta. Yhdysvaltain pehmeä valta halutaan säilyttää, ja niin tehdessään Yhdysvallat ei pyytele anteeksi maansa menneisyyttä tai nykyisyyttä, samalla kun se kunnioittaa muiden maiden uskontoja, kulttuureja ja hallitusjärjestelmiä. (Yksi poikkeus paljastuu tästäkin jäljempänä.) Amerikan kansan halutaan olevan ylpeä, onnellinen ja optimistinen sen suhteen, että se jättää maan seuraavalle sukupolvelle parempana kuin sen sai. Tätä ja muitakin strategian tässä osiossa lueteltuja mainioita asioita ei voida aikaansaada ilman kasvavaa määrää vahvoja, perinteisiä perheitä, jotka kasvattavat terveitä lapsia.
Määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseen myönnetään strategiassa tarvittavan kaikki Yhdysvaltain kansalliset voimavarat, mutta koska strategian fokus on ulkopolitiikassa, siinä keskitytään seuraavaksi siihen, mitä Yhdysvallat haluaa maailmalta. Läntistä pallonpuoliskoa koskevaa strategian osiota jo ennakoiden Yhdysvallat haluaa, että se säilyy ”kohtalaisen vakaana” ja niin hyvin hallittuna, että massamuutto Yhdysvaltoihin voidaan estää. Hallitusten siellä on oltava yhteistyössä narko-terrroristien, kartellien ja muiden kansainvälisten rikollisorganisaatioiden torjunnassa. Yhdysvallat tahtoo estää vieraiden valtioiden pääsyn avainresursseihin, oli kyse omistamisesta tai muusta hallinnasta ja toimitusketjuista, ja että Yhdysvalloilla on oltava pääsy strategisiin lokaatioihin.
Yhdysvallat haluaa pysäyttää ja kääntää päinvastaiseksi ulkomaisten toimijoiden sen taloudelle aiheuttaman vahingon, vaikka pitää samalla Intian valtameren-Tyynenmeren (kuka keksisi suomennoksen ”indo-pasifiselle?) alueen........