VM:n ekonomisti Reetta Varjonen-Ollus tietää, millaista on ”kaunis verotus” |
Millaista on kaunis verotus?
Ekonomisti Reetta Varjonen-Ollus tutkii, miten verotus vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen.
Kun Reetta Varjonen-Ollus opiskeli parikymppisenä muusikoksi Sibelius-Akatemiassa, hän teki samaan aikaan graduaan kansantaloustieteeseen.
Gradun aiheena oli verotus, se kiinnosti häntä valtavasti, musiikin lisäksi. Hän yritti selittää kiinnostustaan musiikkia opiskeleville kavereilleen.
Heille kaikillehan tuli tilille joka kuukausi opintotukea, putkahti sinne vain. Mistä se oikein ilmestyi? Millä tavoin?
”Se oli mun mielestä tosi kiehtovaa. Muut eivät sitä kauheasti ymmärtäneet”, Varjonen-Ollus sanoo videopuhelussa.
Hän oli alkanut opiskella musiikkia – tarkemmin nokkahuilistiksi – heti lukion jälkeen, koska ”soittaminen on yksinkertaisesti kivaa”. Nopeasti hän haki opiskelemaan myös taloutta. Vahvasti matematiikkaan nojaava tieteenala tuntui hyvältä.
”Matematiikassa viehättää se ajattelun kirkkaus.”
Sen avulla taloustieteessä tarkastellaan ihmistä, ihmisen käytöstä. Vaikka verotusta käsittelevän aineiston kautta.
”Mä tykkään datasta. Musta on ihan mahtavaa, jos on iso data”, Varjonen-Ollus sanoo.
Datasta voi saada esiin vaikka minkälaisia yksittäisiä lukuja.
”Mutta se taide, tai ehkä pitäisi sanoa tiede, on siinä, että tuntee menetelmät, joilla pystyy luotettavasti saamaan sieltä oikeita maailmaa heijastavia tuloksia.”
Varjonen-Olluksesta tuli ekonomisti. Musiikki kulki pitkään mukana toisena työnä, mutta jäi vähemmälle lasten synnyttyä.
Varjonen-Ollus on työskennellyt valtiovarainministeriössä yli 15 vuotta. Hän on keskittynyt nimenomaan verotukseen, samaan aiheeseen, johon tarttui jo gradussaan.
Hän sanoo haluavansa tietää, millainen olisi ”paras mahdollinen verotuksen rakenne”.
Taloustieteessä yleisesti vallitseva perusajatus on yksinkertainen: jos halutaan talouskasvua, verotuksen tulee haitata ihmisten taloudellista toimintaa mahdollisimman vähän.
Varjonen-Ollus puhuu ”kauniista verotuksesta”: eheästä, laajapohjaisesta ja riittävän matalasta. Suomessa on kuitenkin käytössä monia erilaisia verovähennyksiä. Toisin sanoen reikiä veropohjassa. Niiden taustalla on yritys edistää toivottua toimintaa.
”Usein ajatellaan, että kun muutetaan verotusta, saadaan haluttuja käyttäytymisvaikutuksia”, Varjonen-Ollus sanoo. ”Ja sitten maailma pelastuu.”
Ihmisten käyttäytymistä on kuitenkin vaikea ennakoida. Pitkään taloustutkimuksessa oli taipumus yliarvioida ihmisten kykyä tehdä taloudellisesti järkeviä päätöksiä.
”Ihmiset ovat kuitenkin aika laiskoja ja mukavuudenhaluisia”, Varjonen-Ollus sanoo. Tähän onkin alettu kiinnittää huomiota.
Hän viittaa esimerkiksi suomalaiseen tutkimukseen, jossa selvitettiin, miten ihmiset hyödyntävät kotitalousvähennystä.
Selvisi, että suuri osa oli ymmärtänyt oikeutensa kotitalousvähennykseen väärin.
Mitä monimutkaisempaa verotus on, sitä vaikeampi ihmisten on hahmottaa valintojensa seurauksia. Jos seurauksia ei ymmärretä, ne eivät myöskään ohjaa käyttäytymistä.
Verotus on ylipäätään ”tylppä työkalu” moneen ongelmaan, Varjonen-Ollus sanoo.
”Se on iso, eikä kohdistu välttämättä siihen, mihin halutaan.”
Jos esimerkiksi vähävaraisten ahdinkoa yritetään helpottaa yleistä arvolisäveroa alentamalla, pienikin muutos jokaista koskettavaan veroon tarkoittaa isoa lovea valtion tuloihin. Olisi edullisempiakin keinoja auttaa.
Mihin verotus sitten on hyvä työkalu?
Kuka Reetta Varjonen-Ollus Ikä 48 Syntymäpaikka Helsinki Kotipaikka Tukholma kesään asti Työ ekonomisti, väitöstutkija Koulutus VTM, musiikin maisteri Perhe puoliso ja kolme lasta Harrastukset laulaminen, voimistelu, lukeminen
Juuri verotuksen vaikutus ihmisten käyttäytymiseen kiinnosti Varjonen-Ollusta, kun hän ryhtyi tekemään väitöskirjaa Helsingin yliopistoon.
Ministeriössä hän oli jatkuvasti tekemisissä tutkimustiedon kanssa. Työhön kuuluu muistioiden laatimista esimerkiksi poliitikkojen tarpeisiin. Joskus liuska, pari päivässä. Toisinaan vuoden kestävän hankkeen muodossa. Tarkoituksena on tehdä mahdollisimman objektiivisia arvioita.
”Se on ehdoton edellytys virkamiestyölle.”
Muistiot lähteytetään, niistä näkyy, mihin tutkimuksiin arviot perustuvat. Työn tahti on kuitenkin kova, ja Varjonen-Ollus halusi perehtyä tutkimukseen vielä syvällisemmin.
”Kun hain ensimmäistä opintovapaata, sanoinkin pomolleni, että haluaisin aikaa ajatella tätä verotusta, kun täällä töissä ei kunnolla ehdi”, hän sanoo ja nauraa, vaikkei täysin vitsailekaan.
Harvan väitöskirjan ensimmäinen artikkeli saa yhtä lentävän lähdön kuin Varjonen-Olluksen sai.
”Tutkimus: Suomen huipputuloiset reagoivat muita herkemmin tuloverotuksen muutoksiin”, Helsingin Sanomat uutisoi 9.12.2025.
”Tutkimus: Kun kaikkein suurituloisimpien veroja kiristettiin, heidän tulonsa laskivat”, otsikoi Yle samana päivänä.
Tutkimusartikkeli ilmestyi Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) julkaisemana. Se käsittelee solidaarisuusveroa, joka on Sdp:n ideoima ja otettiin käyttöön Jyrki Kataisen hallituksen toimesta vuonna 2013.
Solidaarisuusveron ajatuksena oli kerätä valtiolle rahaa kaikkein kovatuloisimmilta kahden prosentin lisäverolla. Uudistus kosketti aluksi ansiotuloa yli satatuhatta vuodessa tienaavia, käytännössä eniten ansaitsevaa prosenttia suomalaisista. Se oli tarkoitettu väliaikaiseksi, olemaan voimassa vain kolme vuotta.
Seuraavat hallitukset kuitenkin jatkoivat solidaarisuusveron keräämistä. Vuonna 2016 se laajennettiin koskemaan kaikkia yli 72 300 euroa tienaavia.
Varjonen-Ollus tutki, miten kaikkein kovatuloisimmat reagoivat uuteen veroon. Vaikuttiko se heidän työskentelyynsä?
Vaikutti. Kaikkein eniten tienanneiden tulot vähenivät. Huipputuloiset saattoivat tehdä töitä aiempaa vähemmän, koska verottaja olisi vienyt heidän tuloistaan enemmän. Uudistus ei tuottanutkaan valtiolle toivottuja verotuloja.
Muutosta ei pysty selittämään verosuunnittelulla, Varjonen-Ollus sanoo. Tulos pysyi samanlaisena myös palkansaajilla, joilla on yrittäjiä selvästi heikommat mahdollisuudet vaikuttaa veroihinsa.
Alle satatuhatta tienaavat eivät reagoineet marginaaliveron korotukseen yhtä paljon.
Eniten tienaavilla näyttää olevan tulojensa suhteen eniten liikkumavaraa, ja he myös käyttävät sitä.
Tutkimuksen valossa vaikuttaa siltä, että verotuksen keventäminen kaikkein kovatuloisimmilta maksaa suurimmaksi osaksi itsensä takaisin. Juuri niin kuin osa poliitikoista on esittänyt.
Petteri Orpon hallitus päätti keväällä 2025 laskea sekä yleistä tuloveroa että lisätulosta maksettavaa ylintä marginaaliveroastetta. Muutos astui voimaan vuoden 2026 alusta alkaen.
Orpo on vedonnut ”dynaamisiin vaikutuksiin”. Siihen, että veroale kannustaisi kovatuloisia tienaamaan enemmän ja uudistus maksaisi itsensä takaisin.
Varjonen-Olluksen tutkimus herätti huomiota osin varmasti siksi, että rikkaiden verottaminen kuulostaa vaikeassa taloustilanteessa monien mielestä houkuttelevalta.
Vasemmistoliitto on ehdottanut niin sanottua miljonääriveroa eli sitä, että yli miljoonan euron omaisuudesta perittäisiin prosentin verran ylimääräistä veroa.
Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa ehätettiin tyrmätä miljonäärivero vetoamalla Varjonen-Olluksen tutkimukseen.
Kävisikö veron kanssa samoin kuin solidaarisuusveron kanssa? Alkuperäinen tarkoitus vesittyisi?
Niin ei voida sanoa solidaarisuusveroa koskeneen tutkimuksen perusteella, Varjonen-Ollus sanoo.
”Ne ovat ihan erilaisia veroja.”
Toisessa verotetaan tuloja, toisessa varallisuutta.
”Ei voi tehdä toisesta verolajista toiseen suoraa johtopäätöstä.”
Sinänsä arvaus miljonääriveron toimimattomuudesta ei Varjonen-Olluksen mielestä ehkä ole väärä.
Varsinkin jos huomioidaan se, että Suomessa, toisin kuin monessa muussa maassa, ei ole käytössä niin kutsuttua exit-veroa. Sitä, että varallisuuden arvonnousun siirtämistä uuteen maahan verottamatta yritetään estää.
Keskustelu miljonääriverosta nivoutuu kansainväliseen keskusteluun miljardööriverosta. Julkinen talous on ongelmissa kaikkialla, ja samaan aikaan varallisuus kasaantuu ennen näkemättömällä tavalla vain harvoille.
Esimerkiksi Kaliforniassa ammattiliitot yrittävät parhaillaan saada voimaan lakia, jolla miljardööreiltä perittäisiin kertaluonteinen omaisuusvero. Ranska taas otti käyttöön varallisuusveron viime vuonna. Norjassa aihe oli vaalien isoimpia teemoja.
Ratkaisukeinoksi on nostettu myös globaalia sääntelyä.
Kansainväliseen yhteistyöhön perustuvaa miljardööriveroa on ehdottanut esimerkiksi ranskalais-yhdysvaltalainen taloustieteilijä Gabriel Zucman. Se kohdistuisi maailman ultrarikkaisiin, jotka maksavat nykyisin hyvin vähän veroja. Käytännössä tuskin mitään.
”Se on tietysti tosi epäreilua”, Varjonen-Ollus sanoo.
”Mutta Suomessa meillä on ehkä kourallinen ihmisiä, joita tämä koskisi.”
Varjonen-Ollus antaa haastattelun Tukholmasta käsin. Perhe asuu väliaikaisesti siellä.
Oikeastaan puolison töiden vuoksi, mutta Varjonen-Ollus käytti tilaisuutta hyväkseen ja hankki työhuonepaikan Tukholman yliopiston yhteydessä olevasta talouteen ja yhteiskuntaan keskittyneestä SOFI-tutkimuskeskuksesta. Siellä hän työstää väitöskirjansa seuraavia artikkeleita.
Ruotsissa talous on paremmalla tolalla kuin Suomessa, samankaltaisesta yhteiskunnasta huolimatta. Varjonen-Ollus osaa varmaan sanoa, miksi näin on?
Hän on tietysti pohtinut asiaa, vaikka suhtautuukin varauksella siihen, mitä kansantaloudesta pystyy näkemään ”muurahaistasolta”.
Hänen havaintonsa tukevat kliseitä ruotsalaisuudesta: Ihmiset ovat avoimia ja ystävällisiä satunnaisille tutuille. Yhteisöllisyydelle ja vuorovaikutukselle varataan aikaa töissäkin, yhdessä mennään lounaalle ja kahville useammin kuin Suomessa. Kerran viikossa työpaikalla on pullaa.
Välillä asioiden hoitaminen tuntuu kuitenkin tehottomalta, esimerkiksi pankissa ja viranomaisten kanssa.
”Asiat kyllä järjestyvät, mutta vähän sellainen eteläeurooppalainen asenne täällä on välillä.”
Ruotsalaiset vaikuttavat siis huolettomammilta kuin suomalaiset, hyvässä ja pahassa.
Varjonen-Ollus ajattelee, että Suomessakin olisi hyvät edellytykset parempaan taloudelliseen tilanteeseen.
Yhteiskunta ja julkishallinto toimivat. Väestö on osaavaa, ja työvoima kansainvälisesti vertailtuna halvempaa kuin usein kenties kuvitellaan. Tarjolla on ilmaista koulutustakin.
Sekä ihmiset että yritykset voisivat hänestä keskittyä kehittämään nykyistä enemmän itseään ja omaa toimintaansa.
Ja vähemmän miettimään ”erilaisia verovähennystoiveita”.
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään tästä.
Olvi voitti olutkisan Suomessa ja kasvaa ulkomailla. Valko-Venäjä on yhä yhtiön häpeäpilkku. olut Olvi voitti olutkisan Suomessa ja kasvaa rajusti ulkomailla – Valko-Venäjä yhä häpeäpilkku 10 MIN
Olvi voitti olutkisan Suomessa ja kasvaa rajusti ulkomailla – Valko-Venäjä yhä häpeäpilkku
Trumpia radikaalimpi talk show -isäntä Tucker Carlson voi nousta republikaanien presidenttiehdokkaaksi. Yhdysvallat Trumpia vaarallisempi talk show -isäntä voi nousta republikaanien presidenttiehdokkaaksi 11 MIN
Trumpia vaarallisempi talk show -isäntä voi nousta republikaanien presidenttiehdokkaaksi
Emme oikeasti usko kuolevamme. Siksi jatkamme tuhon tiellä, kirjoittaa esseisti Herman Raivio. essee Emme oikeasti usko kuolevamme – ja siksi jatkamme tuhon tiellä 7 MIN
Emme oikeasti usko kuolevamme – ja siksi jatkamme tuhon tiellä
Konservatiiviset ajatuspajat haluavat romuttaa liberaalin Euroopan. Suunnitelmalle on tilausta. Euroopan unioni Konservatiiviset ajatuspajat haluavat romuttaa liberaalin järjestyksen – näin ne muuttaisivat Eurooppaa 8 MIN
Konservatiiviset ajatuspajat haluavat romuttaa liberaalin järjestyksen – näin ne muuttaisivat Eurooppaa
if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_2");}
if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_3");}
if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_4");}