Mitä merellä tapahtui

Keväällä Tero Mononen, Emmy Snickars ja Ämäl Salih lähtivät veneillä kohti Gazaa.

Reetta Voutilainen odotti poikaansa Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Hän piti käsissään ruskeaa pahvikylttiä, johon oli paksulla tussilla kirjoitettu: Fuck IOF.

Lyhenne viittaa Israelin armeijaan, ”miehitysjoukkoihin”. Se tulee sanoista Israeli Occupation Forces. Palestiinaa tukevat aktivistit käyttävät toisinaan tätä nimitystä.

Voutilaisella oli hartioillaan palestiinalaishuivi ja vieressä pojan isä. He molemmat ovat seitsemänkymppisiä lääkäreitä Kuopiosta. Vajaata viikkoa aiemmin he olivat kuulleet, että poika oli otettu kiinni Välimerellä. Israelilaiset sotilaat olivat pysäyttäneet vapaaehtoisten avustuslaivat, jotka yrittivät viedä tavaraa Gazaan.

Videolta he olivat nähneet, kuinka Israelin turvallisuusministeri oli ivannut pyrkijöitä. Itamar Ben-Gvir oli kulkenut heidän joukossaan ja huutanut: ”Tervetuloa Israeliin, me olemme talon omistajat!”

Vanhemmat eivät välttämättä erottaneet pojan selkää, mutta siellä tämä makasi kyyryssä otsa lattiaa vasten, kuten muutkin kiinniotetut.

”Katsokaa, miltä he nyt näyttävät”, turvallisuusministeri oli mesonnut. ”Eivät sankareilta, vaan terrorismin kannattajilta.”

”Kerron pääministeri Benjamin Netanjahulle: anna heidät minulle pidemmäksi aikaa!”

Video oli levinnyt viestipalvelu X:ssä, ja monet maailman johtajat olivat tuominneet sen. Pääministeri Netanjahu oli sanonut, että kiinniotetut piti karkottaa Israelista mahdollisimman pian.

Kello lähestyi kolmea lauantaina 23. toukokuuta, kun kone viimein laskeutui Helsinki-Vantaalle. Kymmenet ihmiset olivat terminaalissa vastassa Tero Monosta, Emmy Snickarsia ja Ämäl Salihia. Suomalaisia oli ollut laivoissa kolme.

He tulivat harmaissa vankivaatteissa ja osallistuivat heti tiedotustilaisuuteen. Ämäl Salih ja Emmy Snickars kertoivat raskaalla äänellä, miten sotilaat olivat heitä käsitelleet.

Reetta Voutilainen istui poikansa Tero Monosen vieressä ja pyysi lopuksi puheenvuoroa. Hän sanoi, että oli yrittänyt vaikuttaa asioihin Suomen päässä, menettänyt yöunensa ja lähettänyt sähköpostia sinne tänne. Hallituksen piti nyt ryhdistäytyä, tuomita Israelin teot ja harkita asekauppojen perumista, hän vaati. Israel kohtelee tällä tavoin Suomen kansalaisia.

Poika ei sanonut mitään. Hän ei ollut varma, halusiko ylipäätään puhua viime päivistä.

Kesäkuun alun tiistaina Tero Mononen pyöräilee tapaamiseen. Hän on ollut Suomessa reilun viikon, nukkunut ja toipunut, päättänyt puhua sittenkin.

Harmaat vankivaatteet ovat sattumoisin pyörälaukussa mukana, koska Kansallismuseo on ollut niistä kiinnostunut. Hän on luvannut viedä asun yhteyshenkilölle.

Mononen on 40-vuotias sairaanhoitaja ja ensihoitaja Helsingistä. Pääsiäisen tienoilla hän lähti kohti Gazaa, koska uskoo suoraan toimintaan. Siihen, että voi sillä tavalla vaikuttaa tuhoisiin ja epäoikeudenmukaisiin rakenteisiin.

Gazasta on jälleen puhuttu radion aamuohjelmassa. Lääkärit ilman rajoja -järjestön johtaja Kaisa-Leena Juvonen on sanonut, että tilanne siellä on ”aivan järkyttävä”. Puhdasta vettä ei ole. Israel on tuhonnut porakaivoja ja vedenkuljetusrekkoja, mistä on todisteita. Ihmiset elävät likaisissa telttakylissä. Maahan kaivetut vessakuopat tulvivat. Järjestön työntekijät tapaavat ihmisiä, jotka eivät ole peseytyneet 50 päivään. Vaippoja ja kuukautissuojia ei ole. Lääkkeitä ei ole saatu kuljetettua tänä vuonna ollenkaan.

Mononen olisi lähtenyt matkaan jo vuosi sitten. Kesällä 2025 hän kuuli, että Global Sumud Flotilla -kansalaisliike etsi ihmisiä kansainväliseen avustussaattueeseen. Hän lähetti kiireesti hakemuksen, mutta myöhästyi silti. Ilmeisesti hakemus kuitenkin noteerattiin, koska talvella liikkeestä otettiin yhteyttä. Olisiko hän nyt käytettävissä?

Valintaprosessi alkoi. Etähaastattelussa kysyttiin aktivismista, Palestiinasta ja siitä, pystyykö sitoutumaan väkivallattomuuteen – vaikka tilanne muuttuisi merellä uhkaavaksi. Kysyttiin sitäkin, oliko purjehtimisesta kokemusta.

Monosella ei ollut. Hän oli kulkenut lähinnä metsissä ja vuorilla, mutta työkokemuksesta oli selvää hyötyä. Akuuttihoidosta ja päivystyksestä.

Maaliskuun lopulla tuli tieto, että matkaan pitäisi varata kymmenen viikkoa. Ja Barcelonaan lähteä viiden päivän kuluttua.

Global Sumud Flotilla on tavallisten ihmisten liike. Niin se itsensä esittelee. Järjestöaktiivien, avustustyöntekijöiden, lääkäreiden, opiskelijoiden ja merenkulkijoiden liike, joka ”puolustaa ihmisarvoa ja kansainvälistä oikeutta, kun hallitukset eivät onnistu niitä puolustamaan”.

Näkemys Palestiinasta on yksiselitteinen: se kuuluu yksinomaan palestiinalaisille.

Liikkeellä ei ole varsinaista johtajaa, mutta kahdentoista hengen ohjausryhmä esitellään nettisivuilla. Brasilialainen aktivisti Thiago Ávila, italialainen fyysikko Maria Elena Delia, malesialainen järjestöjohtaja Muhammad Nadir Al-Nuri…

Kerrotaan sekin, että varat kerätään joukkorahoituksella ja erilaisilla lahjoituksilla. Että minkään maan hallitus ei ole mukana.

Ensimmäisen kerran liike yritti Gazaan syksyllä 2025, mutta laivue ei päässyt perille. Oliko olettanutkaan? Israel on saartanut kaistaletta lähes kaksikymmentä vuotta, eikä ote ole viime vuosina ainakaan hellittänyt. Lokakuun alussa sotilaat pysäyttivät alukset ja ottivat aktivistit kiinni. Yksi heistä oli ruotsalainen Greta Thunberg.

Nyt suunnitelma oli karkeasti ottaen tämä: Barcelonassa varustettaisiin osa aluksista. Tai veneitä ne olivat, suuri osa purjeveneitä. Qazaza-niminen vene, johon Tero Mononen päätyi, purjehti kahdeksan hengen miehistöllä. Nimellä oli erityinen merkitys, Qazaza oli aikoinaan ollut pieni palestiinalainen kylä.

Barcelonasta saattue purjehtisi Sisiliaan, sieltä Kreetalle........

© Suomen Kuvalehti