Strobovaloja muistojen sokkeloissa

Tiina Raevaaran romaanissa piilee lumoavia ja uhkaavia tunnelmia, Jani Saxell kirjoittaa arviossaan.

Yliluonnollisia aineksia sisältävät pikkukaupunkikuvaukset ovat angloamerikkalaisen kulttuurin ydinosaamisaluetta, Ray Bradburyn ja Stephen Kingin kirjoista tv-sarjoihin Twin Peaks ja Stranger Things.

On jo korkea aika saada Suomeen jotain vastaavaa. Tiina Raevaaran Kaupunki jonka keskellä on metsä sijoittuu Uudenmaan radanvarsipaikkakunnalle.

Tuonijoen nimistöön kuuluvat Hengenrajakallio, Murhametsä ja Kaikkien lintujen metsä. Mysteerin tuntua lisäävät draamaa ja tragediaa tihkuvat sivuhenkilöt, kuten surupuvussa liikkuva Täti Musta.

Paikkakunnan suuri poika, kestohymyinen grynderi Harri Jalokallio hehkuttaa nousukauden näkymiä. Silti kaupungissa on jotain mätää. Nuorison pahoinvointi purkautuu päihteidenkäyttönä, tuhopolttoina ja pahoinpitelyinä.

Raevaara kuljettaa tarinaa kahdessa aikatasossa ja kahden keskushenkilön kautta.

Keväällä 1988 Tuonijoen uusi nuorisotoimenjohtaja Inkeri Hukka selvittää Koistisen perheen tragediaa: isä ja äiti ovat kuolleet auto-onnettomuudessa, heidän kaikki kolme lastaan ovat teillä tietymättömillä.

Diplomaattiperheen tytär Inkeri on päässyt Hollannissa avoimen, eurooppalaisen hallintokulttuurin makuun. Tuonijoella hän joutuu törmäyskurssille jälkikekkoslaisten hyväveli-verkostojen kanssa. Kunnanisät sysäävät nuorten ongelmat uusien alakulttuurien, hevimusiikin ja graffitien syyksi.

Kymmenvuotias Päivi on kadoksissa olevan Senja Koistisen paras ja ainoa ystävä. Kaksikon aiempien retkien kautta Raevaara kuvaa avainlapsuuden omintakeista vapauden hurmaa: polkupyörällä pääsee kaikkialle, aikuisten kaihtamassa metsässä on tilaa verivaloille ja mökkien rakentamiselle.

Tarinan nyt-hetkessä keski-ikäinen Päivi tyhjentää äitinsä palvelutaloasuntoa. Leikekirja saa strobovalot välähtelemään hänen muistojensa sokkeloissa. Torjutut traumat puskevat pintaan.

Siinä missä Stranger Things fiilistelee nostalgisesti, Raevaaran 1980-luku on lapsen silmin ahdistavaa aikaa. Aikuiset eivät puhu suoraan, vaikeita asioita hyssytellään. Kaikki eivät myöskään pääse nousukaudesta osallisiksi. Kaupunki jonka keskellä on metsä onkin sukua Raevaaran lakonisen realistiselle lapsiperheköyhyyden kuvaukselle Laukaisu (2014).

Uutuusromaani lumoaa­ arkisessa piilevän outouden ja uhan tunnelmoinnillaan. Toisaalta henkilöasetelmat ovat turhan mustavalkoisia. Osa aikuishahmoista jää takakireiksi pönöttäjiksi tai uskonkiivailijoiksi. 

Tiina Raevaara on SK:n kolumnisti.

Tiina Raevaara: Kaupunki jonka keskellä on metsä. 303 sivua. Like, 2026.

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään tästä.

Kia Savolainen kirjoitti poikkeuksellisen kappaleen kateudesta, joka on hänen mukaansa muusikkojen vaiettu ammattitauti. musiikki Kateudesta ei musiikkialalla puhuta – Kia Savolainen laulaa vaikeasta aiheesta 4 MIN

Kateudesta ei musiikkialalla puhuta – Kia Savolainen laulaa vaikeasta aiheesta

Kotimaisten sotakirjojen uusi aalto vie Ukrainaan, muukalaislegioonaan ja erikoisjoukosta toiseen. muistelmat Arvio: ”Rajua ja loukkaavaa” – Uudet sotaveteraanit ovat suorasukaisia kertojia 3 MIN

Arvio: ”Rajua ja loukkaavaa” – Uudet sotaveteraanit ovat suorasukaisia kertojia

Saila Susiluodon Summerhill-runokokoelma on lumoavan kesäinen, Niina Holm kirjoittaa arviossaan. runot Arvio: Saila Susiluodon runoissa pieninkin elävä on merkityksellinen 2 MIN

Arvio: Saila Susiluodon runoissa pieninkin elävä on merkityksellinen

Poliisisarja Blue Lights on lajinsa tehokkainta kärkeä, Leena Sharma kirjoittaa. tv-sarja Toimittaja Leena Sharman suositus poliisisarjojen ystäville: Blue Lightsin jännitys on intensiivistä 1 MIN

Toimittaja Leena Sharman suositus poliisisarjojen ystäville: Blue Lightsin jännitys on intensiivistä

if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_2");}

if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_3");}

if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_4");}

© Suomen Kuvalehti