Hyvät, pahat ja rumat

Suomeakin uhkaa demokratian menetys. Jopa itsenäisyys voi vaarantua, kirjoittaa Karina Jutila.

Teksti on julkaistu ensi kertaa Kanavassa 2/2026.

Tilanteessa on hyvä, paha ja ruma skenaario. Näin määritteli tasavallan presidentti Alexander Stubb, kun häneltä kysyttiin Donald Trumpin Grönlanti-uhkausten seurauksista (HS 22.1.2026).

Trump on pistänyt maailmanjärjestyksen uusiksi ja näyttänyt, millä vauhdilla vaaleilla valittu johtaja voi ajaa demokratiaa alas. Haluaisin kirjoittaa, että Trumpin teot ovat pysäyttävä esimerkki, mutta sitä ne nimenomaan eivät ole. Sekä Yhdysvalloissa että sen kumppanimaissa tekoja seurataan hämmästellen, mutta samalla niihin tottuen ja sopeutuen.

Euroopassa on otettava vakavasti se mahdollisuus, että yksinvaltainen ja impulsiivinen vallankäyttö leviää tänne. Suomessakin on syytä kysyä, kestääkö demokratiamme, ja jos ei kestä, mitä siitä seuraa. Tässä kirjoituksessa hahmottelen kolme skenaarioita.

Hyvä skenaario: demokratia kestää ja kehittyy.

Hyvä skenaario: demokratia kestää ja kehittyy.

Hyvässä skenaariossa suomalaiset havahtuvat Yhdysvaltain tilanteeseen. Täällä ei kuitenkaan nähdä vastaavaa demokratian alamäkeä, vaan uhat lujittavat kansanvaltaa ja Suomi kestää itsenäisenä parlamentaarisena demokratiana.

Tämä onnistuu, koska Trumpin ihailemisen sijaan suomalaisten enemmistö suhtautuu avoimen kriittisesti Yhdysvaltojen muutokseen ja haluaa estää demokratian korvautumisen autoritaarisella hallinnolla.

Hyvä skenaario edellyttää, että puolueissa, hallinnossa, talouseliitissä ja tavallisten kansalaisten tasolla ei sallita poikkeamia perinteisestä vallanjaosta. Lainsäädäntövalta, toimeenpanovalta ja tuomiovalta halutaan pitää erillään, eikä poliitikkojen käyttöön anneta Trumpille ja hänen kaltaisilleen tyypillisiä keinoja, kuten toimittajien ja tutkijoiden uhkailua, mielivaltaisia virkanimityksiä tai syytesuojan jakelua omille kannattajille ja kavereille.

Hyvässä skenaariossa demokratia ymmärretään konkreettiseksi rakenteeksi, joka pitää yhteiskuntaa kasassa ilman väkivaltaa. Sekä eliitti että kansalaiset haluavat turvata oikeusvaltion ja yhteiskunnan avoimuuden.

Päättäjät ymmärtävät tonttiensa rajat, kestävät erilaisia mielipiteitä ja hyväksyvät kompromissimenettelyjen kankeuden. Saneluvalta ei ole demokratian ominaisuus. Suomalaiset pitävät ehdottomana periaatteena, että voimakeinojen käyttö on rajattu valtiollisille turvallisuusinstituutioille eivätkä päättäjät voi suunnata väkivaltaa mielenosoittajia tai satunnaisia kulkijoita kohtaan.

Alistettu, pelokas väestö ei ole kansallinen etu eikä talouselämän toive Suomessa. Siksi monet, etenkin kotimarkkinayritykset, ottavat entistä vahvemman roolin kokonaisturvallisuuden rakentamisessa. Yritykset – ja eri alojen säätiöt – panostavat esimerkiksi väestön sosiaaliseen ja inhimilliseen pääomaan, tukevat kulttuuria ja sivistystyötä ja ymmärtävät myös kansalaisaktivismin roolin demokratiassa. Yritysten etu on, että työikäiset voivat hyvin, säilyttävät tulevaisuususkon ja kykenevät sitoutumaan pitkiin työuriin.Hyvässä skenaariossa poliitikot, yritysjohtajat ja kansalaisten selvä enemmistö ymmärtävät, mikä arvo on eri väestöryhmien yhteistyöllä sekä kansalaisyhteiskunnassa että työelämässä. Esimerkiksi maahanmuuttajien kotoutuminen ja nuorten pääsy työelämään nähdään luokka- ja sukupolvirajat ylittäväksi tehtäväks

Kansalaisyhteiskunnan uutta tulemista on sekin, että ikääntyneet halutaan nuorempien rinnalle vahvistamaan kansakunnan historiatietämystä ja hillitsemään ihmisten muutospelkoja. Yhteisöt ja järjestöt ovat myös turvan antajia ulkoisten uhkien edessä.

Hyvän skenaarion toteutuminen näkyy siinä, että eduskuntavaalit toteutetaan hyvän vaalitavan ja lakien mukaisesti ja vaalien jälkeen pystytään muodostamaan enemmistö- tai vähemmistöhallituksia, jotka nauttivat eduskunnan luottamusta. Yhtä olennaista on myös yhteiskunnan muiden instituutioiden ja perustuslain horjumaton asema. Riskialtis aika testaa tätä jatkuvasti, ei vain vaaleissa.

Valtiollisten instituutioiden vahva asema ei estä yhteiskunnan uudistamista. Kansanvallan kestokyvyn näkökulmasta olennaista on huolehtia järjestelmän edustuksellisuudesta.

Hyvässä skenaariossa osataan torjua sekä osattomuutta että radikalisoitumista. Esimerkiksi nuorten ja vähemmän koulutetun kansanosan äänen pitää kuulua niin, että sillä on tosiasiallista merkitystä.

Demokratian turvaaminen tarkoittaa yhteiskunnan toimintakyvyn turvaamista – sitä, että Suomi on kykenevä huolehtimaan alueestaan ja väestöstään ja kantamaan osansa kansainvälisestä vastuusta.

Paha skenaario: demokratia horjuu ja levottomuus jää päälle.

Paha skenaario: demokratia horjuu ja levottomuus jää päälle.

Pahassa skenaariossa merkittävä osa suomalaisista viehättyy Yhdysvaltain esimerkistä ja kokee trumpilaisen päätöksentekotavan selkeäksi ja tehokkaaksi.

Osalle relevantteja perusteluja ovat sääntelyn ja verotuksen keventäminen ja halu purkaa pohjoismainen hyvinvointivaltio. Osalle trumpilainen konservatismi kiinnittyy uskontoon ja perinteisten sukupuoli- ja perhearvojen puolustamiseen – woke-ajattelulle halutaan loppu. Mukana on myös arvostelukyvyttömiä, jotka luottavat jalustalle nostettuun johtajaan kaikessa mitä hän tekee tai sanoo.

Ihmiset eri tulo- ja varallisuustasoilta haluavat istuttaa tänne trumpilaiset toimintatavat ja poliittisen linjan. Maahanmuuttovastaisuus, kriittisyys kansainvälisiä sopimuksia ja instituutioita kohtaan sekä turhautuminen diplomatiaan ja parlamentaarisiin menettelyihin ovat perusteluja hylätä ”hampaaton” demokratia. Myös rasismi kilpailee ideologiana demokratiaa vastaan.

Vaaleista tulee kahden blokin välistä kamppailua, jossa vastakkain ovat muutosta ajavat ja perinteistä suomalaista demokratiaa puolustavat.

Tilanne sekoittaa myös puolueiden sisäistä elämää. Suurimmissa paineissa ovat kokoomus, perussuomalaiset ja keskusta. Fraktioiden välinen kilpailu voimistuu ja puolueiden johtaminen on vaikeaa. Tämä näkyy jatkuvina henkilövaihdoksina ja levottomuutena eduskunnassa. Toimintakykyisiä hallituksia on vaikea muodostaa ja poliittinen päätöksenteko on riitaisaa, angstista ja tehotonta.

Ongelmat ruokkivat itseään ja vahvistavat julkista keskustelua siitä, millaiseen kriisiin päätöksenteko on ajautumassa Suomessa. Levottomuus heikentää yleistä luottamusta, investointi- ja kulutushalukkuutta ja väestön sitoutumista kansallisvaltioon. Myös osa regiiminmuutosta ajavista näkee, että tilanne voi johtaa anarkiaan – ei tarvitse kuin muistella Capitolin tapahtumia 2021.

Maastamuutto voimistuu. Lähtijöiden kärjessä ovat kansainväliset osaajat ja korkeasti koulutetut nuoret aikuiset. Myös tutkijoiden, kulttuurivaikuttajien ja journalistien joukossa on muuttohalukkuutta.

Yksilöt pohtivat, missä he voivat elää arvojensa mukaista elämää ja mikä merkitys on suomalaisella yhteiskunnalla: onko lähteminen moraalisesti väärin vai onko se nimenomaan oikein ja välttämätöntä, jotta voi tehdä pesäeron tapahtumiin ja osoittaa, ettei hyväksy demokratian heikentämistä. Pahassa skenaariossa myös merkittävä osa vauraasta väestöstä jättää Suomen, koska yhteiskunnan näkymä on niin epävarma.

Pahan skenaarion lopputulos on uusi normaali, jossa politiikka jää levottomuuden tilaan mutta demokratian rakenteista pidetään muodollisesti kiinni.

Suomi ei ole enää korkean luottamuksen yhteiskunta, vaan polarisoitunut ja syttymisherkkä maa. Vastakkain ovat jatkuvasti esimerkiksi yksilöiden pyrkimykset vapauden ja varallisuuden maksimointiin sekä tavoitteet, joissa korostuvat ekologinen ja sosiaalinen kestävyys kotimaassa ja kansainvälisissä suhteissa.

Tilanteen kärjistymistä äärimmilleen estävät kuitenkin eri väestöryhmiä yhdistävät tekijät: muun muassa suomalaisuus ihmisten identiteeteissä, kansalliset traditiot sekä velvollisuudet perheissä ja suvuissa. Myös suomalainen työelämä ja tavallinen arki yhdistävät yhä ihmisiä. Poliittiset riidat ja kuohunta eivät yllä koko voimallaan työpaikoille, naapurustoihin ja kouluihin.

Pahassa skenaariossa Yhdysvaltain sisäinen kriisi on eskaloitunut ja heijastuu suoraan Eurooppaan saman aikaan, kun konkreettinen uhka tulee myös Venäjältä. Monessa maassa ihmisten huolet ovat tasolla, johon toisen maailmansodan jälkeen syntyneet eivät ole tottuneet.

Eurooppalaisten yhteiskuntien väkivaltaistuminen – sekä puheina että tekoina – tarkoittaa levottomuuksia ja kuolemanpelkoa. Siksi moni itsevaltaisesta johtamisesta viehättynyt suomalainen päätyy lopulta tukemaan kansanvaltaista järjestelmää ja muita yhteiskunnan vakauden elementtejä, kuten koulutuksen ja tutkitun tiedon asemaa.

Levottomuudesta huolimatta paha skenaario ei ole lopullinen isku demokratialle.

Tieteen, kulttuurin, journalismin ja kirkon piiristä nousee harvalukuinen, monipuoliseen ajatteluun kykenevä vaikuttajien joukko, joka visioi Suomelle polkuja ulos kriisistä ja uskaltaa käydä julkista keskustelua aiheesta. Uhkailu, liioittelu ja valheiden levittäminen ovat kuitenkin maan tapa. Poliitikkojen puhevälit ovat huonot, ja trumpilaisuutta vastustaneet kansalaiset ovat vetäytyneet kauas yhteiskunnallisesta toiminnasta.Vuosien kuluessa demokratian vahvistaminen voi silti onnistua, jos puoluekenttä uudistuu ja demokratiakriisiä ruokkineet henkilöt väistyvät. Myös somen agitaattorit on osattava laittaa sivuun aiempaa määrätietoisemmin. Puoluejärjestelmä voi mennä uusiksi, kuten ideologioiden törmäyksessä usein käy. Luottamuspääomaa ei kuitenkaan saada sellaiselle tasolle, johon Suomessa totuttiin vuosikymmenten aikana. Suomalaiset pilasivat sen itse.

Ruma skenaario: demokratia ja Suomi menetetään.

Ruma skenaario: demokratia ja Suomi menetetään.

Rumassa skenaariossa demokratia korvautuu plutokratialla eli rahavallalla. Vaikka päättäjät muodollisesti valitaan vapaissa vaaleissa, tosiasiallista poliittista valtaa käyttää varakkain osa eliitistä.

Demokratian kaksi keskeistä periaatetta – sekä kansalaisten osallistuminen että vallan jakaminen – hylätään. Politiikan läpileikkaava tavoite on luoda puitteet yksilöiden tulojen ja varallisuuden maksimoinnille. Yhteiskunnan moraalikoodisto ei enää päde, ja Suomesta tulee voimakkaasti korruptoitunut maa. Muutosten seurauksena väestön luottamus yhteiskunnan instituutioihin romahtaa.

Politiikassa ratkaiseva muutos on se, että keskeiset puolueet ja poliitikot tekevät demokratian kannalta jättimäisen virheen: he etääntyvät äänestäjistä ja antavat vaalirahoitusta jakavien henkilöiden ja organisaatioiden tulla lähelleen ja ottaa ohjaajan paikan päätöksenteossa.

Vallanvaihdos tapahtuu hivuttamalla. Yhdysvalloissa on nähty, että valta pystytään ottamaan rahoittamalla ylivertaisilla summilla kampanjoita ja poliittista toimintaa. Poliitikoille tulee riippuvuussuhde rahoittajiin, ja toisinajattelijat jäävät kauas taakse. He näyttävät joko passiivisilta sopeutujilta tai muutosta vastaan räpiköiviltä epäonnistujilta, joilla ei ole menestymismahdollisuuksia kilpailussa vallasta.

Viime kädessä järjestelmän muutoksen siunaa suomalaisten äänestäjien enemmistö: 2000-luvun vallankumous tehdään nousemalla valtaan vaalien kautta. Äänestysvalinnoillaan kansalaiset joko tekevät tietoisen järjestelmänmuutoksen tai passiivisesti sallivat sen. Vaikeneminenkin on teko kriittisessä tilanteessa.

Suomesta katoaa demokratiaan olennaisesti kuuluva vaihtoehtojen välinen kamppailu.

Erilaisia mielipiteitä ei tarvitse enää sovittaa yhteen, eikä päätösten vaikutuksia eri väestöryhmiin tarvitse pohtia. Päätöksenteko virtaviivaistuu. Samalla katoaa julkinen keskustelu vaihtoehdoista ja tavallisten kansalaisten sitoutuminen päätöksiin. Kun nämä puuttuvat, päätösten ja normien merkitys heikkenee. Apuun otetaan poliittisten päättäjien uhkapuhe: väestölle näytetään ”kaapin paikka”, ja voimakeinoilla pelottelusta tulee arkipäiväistä.

Politiikan järjestelmätason muutos näkyy suomalaisten elämässä. Luokkanousun mahdollisuus katoaa, mikä poistaa heikkoihin oloihin syntyneiden ihmisten motivaation ponnistella. Käänne tarkoittaa sitä, että väestön elinajanodote, koulutustaso, voimavarat ja terveydentila noudattelevat jatkossa entistä jyrkemmin tulo- ja varallisuustasoja.

Menestyjät onnistuvat elämän eri osa-alueilla aivan toisin kuin köyhät ja osattomat. Luokkayhteiskunta tekee paluun, ja kansalaisyhteiskunnalla on korkeintaan valtaa käyttävän eliitin sille osoittama paikka. Hyväntekeväisyydestä tulee osa pinnallista maineenrakennusta.

Myös journalismi on vakavissa vaikeuksissa, koska eliitin huipulta rajataan toimittajien työtä ja mediatalojen omistajat vaikuttavat poliittisella ohjauksella toimitusten operatiivisiin ratkaisuihin. Myös maan rajojen ulkopuolelta häiritään journalistista työtä.

Siirtymistä demokratiasta rahavaltaan avittaa se, että sosiaalisen median omistus on pitkälti keskittynyt amerikkalaispoliitikkojen huippuvarakkaille kavereille. He pystyvät vaikuttamaan lahjoituksillaan ja viestintäkanavillaan siihen, ketkä tulevat valituiksi politiikan tehtäviin ja millaisia päätöksiä syntyy. Kaikki tämä heijastuu myös Suomeen.

Vähitellen julkisesta keskustelusta ja uutistoiminnasta tulee propagandan kuorruttamaa javäestöltä katoaa ymmärrys siitä, mikä kaikki on totta ja mikä kuvitteellista. Myös käsitys yhteiskuntaa koossa pitävistä arvoista ja instituutioista hapertuu. Julkinen keskustelu on pitkälti valehtelua ja väittelyä, jossa tiedolla on vain vähäinen rooli.

Kansalaiset ja erityisesti luokkayhteiskunnan pohjimmaiset kokevat syvää epäluottamusta yhteiskuntaa kohtaan. He ovat nähneet oman elämänsä kurjistuvan ja elintasoerojen kasvavan, ja samaan aikaan he ovat kuulleet hyväosaisten moittivaa puhetta Suomesta. Toisin kuin trumpilaisessa nationalismissa, Suomessa rahavallan käyttäjät ja heidän kannattajansa pitävät väistyvää yhteiskuntamallia heikkona ja toimimattomana eivätkä haikaile menneeseen.

Kansalaisten toiveet paremmasta tulevaisuudesta murenevat myös siksi, että demokratiaa puolustava sivistyneistö pitää tilannetta toivottomana. Politiikan huipulla on peli, jota valtaosa väestöstä seuraa joko kauhistellen tai alistuen. Näin tapahtuu siitäkin huolimatta, että äänestäjät itse antoivat vaaleissa mandaatin kaapata valta. Asiat ajautuivat dramaattisemmiksi kuin äänestäjien enemmistö ajatteli, vähän samaan tapaan kuin Britannian brexitissä kävi.

Rumassa skenaariossa rahavaltaan yhdistyy välinpitämättömyys tavallisen kansan ja erityisesti maahanmuuttajaväestön elinoloista.

Kovan politiikan seurauksena nähdään kurjuutta ja kuolemaa ihmisten arkisissa ympäristöissä. Itsekeskeisyys yleistyy ja katse on tietoisesti kapea: jos minulla on elämässäni kaikki hyvin, kurjuudesta kärsivän ihmisen elämä ei kosketa – on kyse sitten vähavaraisesta vanhuksesta, huumeidenkäyttäjästä, mielenterveyspotilaasta tai kehitysvammaisesta.

Oma hyvä asema nähdään puhtaasti itse rakennetuksi, eikä sillä ymmärretä olevan yhteyttä julkisiin palveluihin ja demokratiaan.

Itsenäinen, demokraattinen Suomi haurastuu rumassa skenaariossa kahta kautta: sekä alaluokan voimattomuuteen että sivistyneistön poismuuttoon. Ihmiset lakkaavat odottamasta, että elämä muuttuisi jälleen paremmaksi ja turvalliseksi. Kansalaisten muutosvastarinta jää marginaaliin tai kapina kanavoituu pinnan alla olevaan, varovaiseen toimintaan.

Vastarinnan vähäisyys johtuu osin tottumattomuudesta. 1900-luvun demokratiataisteluista on pitkä aika, eivätkä muistijäljet näy nykysukupolvissa. Olemme tottumattomia vastustamaan julkista väkivaltaa ja puolustamaan kansalaisoikeuksia epädemokraattisia hallitsijoita vastaan. Demokratian puolustustaistelu jää pienen vähemmistön maanalaiseksi toiminnaksi, josta valtaan nousseiden ei tarvitse välittää.

Pysyvää muutosta edistää myös kansainvälinen suuntaus, jossa Ranskan vallankumouksen jälkeen syntyneet ja kansan suvereniteettiin nojanneet kansallisvaltiot purkautuvat. Näin tapahtuu eri puolilla läntistä maailmaa, ja valtiot korvautuvat uusilla valtioiden yhteenliittymillä tai globaalien imperiumien laajentumisina etupiireihinsä. Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä rakentavat väkivaltaan ja sen uhkaan perustuvia uuden ajan liittovaltioita. Eurooppa poliittisena kokonaisuutena menettää merkityksensä.

Rumassa skenaariossa Suomi on yksi niistä maista, joissa väestön hyvinvointia tavoitellut yhteiskuntamalli ylikypsyy ja korvautuu uudella järjestelmällä. Vallankumous toteutetaan paitsi sotkemalla rahalla politiikan toimintatavat myös suosimalla rahanjaossa kansallisesti ja paikallisesti niitä, joiden työtä eivät kahlitse moraali, humanismi, yhteiskuntavastuu tai kestävyysajattelu.

Rumassa skenaariossa myös ulkovalloille ja rikollisjärjestöille avautuu paikka tarjota rahaa päättäjille ja hallintoon. Kun politiikasta on kadonnut moraali, rahan alkuperää ei kysellä.

Pahimmassa tapauksessa Suomesta tulee niin heikko, ettei se ole lainkaan valitsijan paikalla sen omaa tulevaisuutta rakennettaessa. Demokratian alasajo on muutamassa vuodessa tarkoittanut laajalle levinnyttä korruptiota, päätöksenteon legitimiteetin romahdusta, väkivallan yleistymistä ja pelkoa. Se tarkoittaa myös luovuuden ja osaamisen laskua, pääomapakoa ja niiden ihmisten lähtöä, jotka voivat muuttaa ja turvata paremman elämän muualla.

Suomesta tulee alueena heikko ja kansainvälisestä näkökulmasta triviaali. Lopulta se on sopivan huono Venäjään liitettäväksi.

Huonosti hoidettu demokratia altistaisi Suomen itsenäisyyden välittömään vaaraan.

Huonosti hoidettu demokratia altistaisi Suomen itsenäisyyden välittömään vaaraan.

Skenaarion rakentaminen on tietoon ja mielikuvitukseen perustuva sormiharjoitus, kuviteltu kehityskulku. Toivottavasti suomalainen demokratia ei joudu tosielämän testiin. Tulevaisuuteen vaikuttaa olennaisesti se, palaako Yhdysvallat demokratian polulle. Nyt nähty jakso voi olla vain lyhyt poikkeama kansanvallan ja kansainvälisen yhteistyön aikajanalla.

Jos hyvän skenaarion toteutuminen halutaan varmistaa, Suomessa pitää kiireesti panostaa kansalaisten ja eliitin demokratiaosaamiseen.

Julkisesta keskustelusta näkee, että osa vaikutusvaltaisistakin henkilöistä ymmärtää demokratian vaaleiksi ja niistä johdetuksi vallankäytöksi, jossa mandaatin saaneilla on vapaus valita sekä linja että pelisäännöt. Demokratiaa ei nähdä läpileikkaavana poliittisen johtamisen ja yhteiskunnallisen päätöksenteon kehikkona, jossa yhdistyvät ihmiskäsitys, ideologiat, moraali, normit ja kirjoittamattomat käytännöt. Jos kansanedustajat ja muut vallankäyttäjät eivät ymmärrä Suomen poliittista järjestelmää, demokratia on täälläkin yhtä hauras kuin USA:ssa.

Huonosti hoidettu demokratia, legitimiteetin heikkeneminen ja kansalaisten osattomuus altistaisivat Suomen itsenäisyyden välittömään vaaraan. Silloin on naiivia olettaa, että vapaat vaalit turvaisivat valtiollisen suvereniteetin ja vakaat puitteet taloudelle ja ihmisten elämälle.

Demokratian säilymistä ei kannata rakentaa sen varaan, että se on perinteikäs hallitsemisjärjestelmä ja iso osa kansallista historiaamme.

Nostalgia ei ole strategia, kuten Kanadan pääministeri Mark Carney sanoi Maailman talousfoorumin kokouksessa Davosissa.

Trumpilaista plutokratiaa myötäilevän väestönosan tavoitteita ei kannata sivuuttaa. Suomen yhteiskuntamallia on syytä uudistaa tälle vuosituhannelle siten, että siinä yhdistyvät yksilöiden henkilökohtaiset edut ja menestymisen tavoitteet yhteisiin etuihin niin, että yksilöllisiä tavoitteitaan ajavatkin motivoituvat tukemaan demokratiaa.

Suomalaisen demokratian säilymisen kannalta on olennaista, että oma etu ja yhteiskunnan etu kohtaavat – ja yhteyden on oltava ymmärrettävä ja yleisesti tiedossa.

En tunnista, että Suomessa epädemokraattisten ajatusten taustalla olisi ihmisten pahantahtoisuus. Kyse on yhteiskunnallisen osaamisen ja sivistyksen rapautumisesta ja alttiudesta yksipuoliselle tiedolle ja autoritaarisille toimintatavoille. Johtajankaipuu on Suomessa harmillisen sitkeä.

Karina Jutila on yhteiskuntatieteiden tohtori ja E2 Tutkimuksen toimitusjohtaja.

Teksti on julkaistu ensi kertaa Kanavassa 2/2026. Kanava on Suomen Kuvalehden mediaperheeseen kuuluva mielipidelehti, jonka kirjoitukset edustavat kirjoittajan omaa näkemystä. Kanavan voit tilata täältä.

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään tästä.

SK:n arkistojuttu kertoo, kuinka lihavuuslääke Ozempic keksittiin. SK:n parhaat Jo yli 100 000 suomalaista käyttää lihavuuslääkkeitä – näin Ozempic keksittiin 2 MIN

Jo yli 100 000 suomalaista käyttää lihavuuslääkkeitä – näin Ozempic keksittiin

SK kokosi politiikan viikon kiinnostavimmat käänteet. Mitä kuplii pinnan alla ja mikä jäi vähemmälle huomiolle? Politiikan viikko Iranin sota uhkaa myös maataloutta – Kokosimme politiikan viikon suurimmat puheenaiheet 4 MIN

Iranin sota uhkaa myös maataloutta – Kokosimme politiikan viikon suurimmat puheenaiheet

Suuret alkoholipoliittiset linjaukset on toteutettu hallituksissa, joissa on ollut mukana kristillisdemokraatit tai keskusta. Toimitukselta Kun seurasin oluen valmistusta Iisalmessa, oli vaikea uskoa, että olutta todella juodaan yhä vähemmän 2 MIN

Kun seurasin oluen valmistusta Iisalmessa, oli vaikea uskoa, että olutta todella juodaan yhä vähemmän

pelit Minkä valmistajan sähkökitaramalleja ovat Telecaster ja Stratocaster? Testaa tietosi visassa 1 MIN

Minkä valmistajan sähkökitaramalleja ovat Telecaster ja Stratocaster? Testaa tietosi visassa

if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_2");}

if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_3");}

if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_4");}

© Suomen Kuvalehti