Rajat kiinni karkureilta

Ukrainan armeija kärsii kroonisesta miehistöpulasta. Kiovan toiveesta EU-maat eivät myönnä enää tilapäistä suojelua sotilaallisia velvollisuuksia pakoileville.

Euroopan unionin jäsenmaat tukevat Ukrainaa kymmenillä miljardeilla euroilla vuosittain. Nyt EU on alkanut käyttää myös maahanmuuttopolitiikkaa Ukrainan puolustuksen vahvistamiseen.

Ukrainalaisten pakolaisten tilapäistä suojelua jatkettiin hiljan maaliskuuhun 2028, mutta samalla direktiiviin tehtiin merkittävä rajaus: hakijoille, jotka eivät ole täyttäneet ”sotilaallisia velvoitteitaan”, ei anneta enää tilapäisen suojelun oleskelulupaa.

EU-maissa on myönnetty tilapäistä suojelua yli miljoona kertaa aikuiselle ukrainalaiselle miehelle. Ukrainalainen tutkiva NGL.media on arvioinut rajanylitysten perusteella, että maahan on jäänyt palaamatta lähes puoli miljoonaa täysi-ikäistä miestä. Suuruusluokka vastaa Ukrainan tappioita kuolleina ja haavoittuneina.

Valtaosa miehistä on lähtenyt laillisesti. Asepalveluksesta on voinut välttyä muun muassa monilapsisen perheen isä, yksinhuoltaja ja vammaisen lapsen vanhempi. Maasta on voinut poistua myös, jos on vapautettu armeijasta terveydellisistä syistä.

Ukrainan on jättänyt laittomasti arviolta 70 000 – 120 000 miestä.

Suomeen vuonna 2018 saapuneella Vadym Holubilla on useita ystäviä ja sukulaisia rintamalla. Hän tuntee kiristyneen ilmapiirin Ukrainassa: toiset kantavat vastuun, sotivat vuosia, toiset karttavat vastuuta, karkaavat maasta.

”Eräs sukulaiseni on sodassa kolmatta vuotta. Lyhyiden lomien jälkeen hän palaa aina rintamalle.”

”Miehistöpulan takia ei ole ketään, joka ottaisi hänen paikkansa.”

Venäjällä on pulaa sotilaista, mutta myös Ukraina tarvitsee kipeästi lisää taistelijoita. ”Vähintään 30 000 ihmistä joka kuukausi”, ilmoitti presidentin kansliapäällikkö Kyrylo Budanov elokuun lopussa.

Etulinjaan houkutellaan rahalla. Bonusten kanssa sotilaan kuukausiansio voi nousta 9 000 euroon. Jopa puolet etulinjan sotilaista yritetään löytää ulkomailta, etenkin Latinalaisesta Amerikasta.

”Iso osa ukrainalaisista rekrytoidaan kirjaimellisesti kadulta”, sanoo sotatieteilijä­ ­Ilmari Käihkö. ”Aseisiin pakotetut eivät ole sotilaita, joita asevoimat toivoo.”

Rekrytoinnin vaikeudesta kertoo entisen puolustusministerin Oleksi Reznikovin tuore idea: myös naisille pakollinen asevelvollisuus. Puolustusministeriö torjui ehdotuksen.

EU rajoitti Kiovan toiveesta tilapäistä suojelua armeijaa pakoilevilta ukrainalaismiehiltä. Viesti oli selvä pelote: palvelus­ikäiset miehet, älkää lähtekö maasta!

Rahan lisäksi Ukrainalla on vähän keinoja houkutella asepalvelusta vältteleviä, etenkään maasta lähteneitä.

”Ainoa, mitä sotaa käyvä maa pystyy tarjoamaan, on osallistuminen suureen kansalliseen kertomukseen”, Käihkö sanoo.

”Se ei ole argumentti, joka vetoaa heihin.”

Sodan alussa riitti vapaaehtoisia, mutta ei enää viidentenä sotavuonna. Kun Venäjä oli aloittanut täysimittaisen hyökkäyksen, Turussa asuva Vadym Holub jätti viestejä kutsuntatoimistoon. Ukrainasta ei kuulunut mitään.

Toista kertaa Holub ei ilmoittaudu vapaaehtoiseksi. Itä-Ukrainan sodassa hän taisteli omasta tahdostaan. Nyt Suomessa on pysyvä työ, vaimo ja kaksi poikaa. Paluu tuttuun pataljoonaan olisi ”yhden suunnan matka”.

”Miehistö on vaihdettu neljä, viisi kertaa. Niistä, jotka tunnen, ei juuri kukaan ole elossa.”

Ukrainan sota on viisikymppisten miesten........

© Suomen Kuvalehti