Leppoisin elokuvastudio

Fennada-Filmin tarina täydentää kotimaisen elokuvan historiankirjoitusta, Matti Rämö toteaa arviossaan.

Vuonna 1950 perustettu Fennada-Filmi Oy oli kolmas ja viimeinen suomalainen elokuvastudio, eli elokuvatuottaja, jolla oli kuukausipalkkaista henkilökuntaa ja omat kuvaustilat Helsingin Kulosaaressa, vanhassa tennishallissa.

Haastajan ilmaantuessa vuonna 1919 perustettu Suomi-Filmi ja vuonna 1933 perustettu Suomen Filmiteollisuus (SF) olivat tuottaneet kumpikin sata elokuvaa.

Fennadan taustalla olivat Mäkelän ja Adamsin elokuvasuvut. Yhteisessä tuotantoyhtiössä kilpailijat yhdistivät voimansa saadakseen sisältöä levitysliiketoimintansa tarpeisiin.

Elokuvien tuottamisesta tuli välillä tappioi­ta, mutta niiden levittäminen toi voittoja, jotka pitivät kokonaisyhtälön kannattavana.

Artikkelimuotoinen historiikki Unelmatehdas Kulosaaressa (SKS) avaa Fennadan vaiheita laajalla näkökulmien kirjolla. Yhteinen nimittäjä on ajatus edeltäjiään modernimmasta studiosta. Fennada ”ei elätellyt utopiaa yhtenäiskulttuurista, vaan suuntautui avoimesti länteen, nuorisoon ja nousevaan nuorisokulttuuriin”, johdantoluku kiteyttää.

Fennadaa johtaneesta Mauno Mäkelästä (1916−1987) historiikki piirtää kuvan Suomi-Filmin ja SF:n patruunoita Risto Orkoa ja Toivo Särkkää solidaarisempana mogulina, joka loi yhtiöön perhemäisen tunnelman.

Kun television yleistyminen ja vapaa-ajan tarjonnan monipuolistuminen ajoivat elokuva-alan........

© Suomen Kuvalehti