Journalisti keksi hahmoja ja repliikkejä artikkeleihinsa. Hän istui kaukaisessa maassa liikenneympyrään, pyysi kuvaajaa kuvaamaan ja kuvitteli ohiajavien ihmisten elämänkohtalot.

Yläasteiässä istuimme kavereiden kanssa rautatieaseman portailla joutilaina. Koska hipaisupuhelinta ei ollut keksitty, piti keksiä jotain. Katsoimme ohikulkevia ihmisiä ja mietimme, mistä he tulevat, mitä tekevät, mitä tuntevat.

Tyylikäs herrasmies, mutta kengännauhat sitomatta. Varis nokkii Carrolsin hampurilaispakkausta, jonka myös puliukko haluaisi. Itkevä vanhus juoksee puhelinkoppiin. Kolmiokioskille ajaa ambulanssi.

Teimme havaintoja. Etsimme poikkeamia. Se on itselleni yhä toimiva tapa kerätä materiaalia ja käynnistää kirjoittaminen.

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään tästä.