Kirjavista aineksista syntyy oma tyyli

Drug Store Raid on nuorekas yhtye, jolta voi odottaa suuria, Harri Römpötti kirjoittaa.

Drug Store Raid on tarjonnut jo jokusen vuoden vaihtoehtorockin sisäpiirille huimia keikkoja. Bändin toisen albumin nimi on pitkä ja kolkolta kalskahtava: Pop Songs for People Who Might Get Killed.

Siinä bändi on päässyt vielä lähemmäs vänkää ja maanista lavameininkiään kuin esikoisellaan Background Music for Family Arguments. Sointi on kirkastunut ja laatu voi enteillä läpimurtoa.

Avausbiisi Here Comes Franz alkaa epäröivästi klonksuen, mutta kasvaa isoksi, jopa jylhäksi hätähuudoksi. Matkan varrella saksofoni tuuttaa savuisen raukeita jazz-sävyjä suvannoksi. Tyylien kerroksellisuus, rytmin äkilliset vaihdokset ja vaihtelevat tunnelmat leimaavat koko levyä. Toinen biisi Ernie Playing Blues liihottelee ja loikkii hilpeästi. Bluesia siinä ei tosin ole.

Jo omakustannelevyn tiedotteessa mainitaan hengästyttävän........

© Suomen Kuvalehti