Arvio: Antti Aution levyllä on upeaa yhtyesoittoa, ajankohtaista lyriikkaa ja muurahaisia |
Antti Aution albumilla on taitavaa lyriikkaa ja upeaa yhtyesoittoa, Aino Mielo kirjoittaa arviossaan.
Mihin olemme matkalla? Tätä indierock-artisti Antti Autio on kysynyt lyriikoissaan eri tavoin koko kymmenvuotisen musiikkiuransa ajan. Laulaja-lauluntekijä on yksi suomalaisen musiikin harvoista ilmastoahdistuksen sanoittajista.
Viidennellä albumilla Tie on maalattu maahan kysymys on moniulotteisempi. Tie on keskeinen teema, ja Autio kutsuu kyseenalaistamaan ennalta määrättyjä polkuja, haahuilemaan.
Avauskappaleella Muurahaisten tie lohdullinen pianomelodia ja lumoava stemmalaulu virittävät maailmanjärjestystä kyseenalaistavaan mielentilaan. Autio innostui mökillä kesken levynteon tuijottamaan muurahaisia, ja niistä kuullaan useissa kappaleissa.
Aikaisempien albumien tavoin Tie on maalattu maahan on lahja lyriikkavetoisen musiikin kuuntelijoille. Oodissa taskulamppu valaisee lautojen raoista sydämen pimeisiin kolkkiin. Sinä-kappaleella luetellaan toinen toistaan sykähdyttävämpiä vertauskuvia rakkaasta.
Erityisen mietteliääksi pistää Avaruus. Urkumainen syntikka johdattaa kuuntelijaa johonkin, joka vaikuttaa lyyrisen minän ja henkimaailman vieraan väliseltä keskustelulta.
Kotimainen musiikki tulvii juuri nyt taitavia sanoittajia. Helmi Marleena, Emma & Matilda sekä Asla Jo saavuttivat vain muutamassa vuodessa suuret yleisöt. Aution omaäänisyys säilyy useimmissa kappaleissa uudellakin levyllä, kun tarinalliset lyriikat yhdistetään voimaannuttavaan yhtyesoittamiseen.
Viisihenkisen Antti Autio -yhtyeen taianomainen ainesosa löytyy viulisti ja taustalaulaja Ella Rosenlundin jousenvedoista ja enkelikuoromaisista harmonioista. Rosenlundin ja Aution kaksiääninen laulu on erityisen upeaa elämän rajallisuutta käsittelevällä Viimeiseen virtaan -kappaleella. Tunnelma on kuin Tuonelan joutsen lipuisi kohti.
Omaleimaista antia on Rauhankyyhky, jossa lauletaan shuffle-kitarakompin säestämänä ympäristöliikkeiden tiesuluista. Samaa ei voi sanoa aivan jokaisesta kappaleista. Kompassia kuunnellessa kotimaisen musiikin tuntija saattaa olla ihmeissään ja jopa tarkistaa, laulaako raidalla oikeasti Autio vai häneen toisinaan verrattu Arppa.
Tie on maalattu maahan on ajankohtainen ja onnistunut kokonaisuus, jonka sanomalle löytyy kuuntelijoita. Kaikkihan kaipaavat lupaa olla hukassa.
Haahuilu ja polut toistuvat albumin lauluissa kuitenkin niin paljon, että viimeisen, nimikkokappaleen, kohdalla ei enää jaksaisi olla matkalla.
Antti Autio: Tie on maalattu maahan. Soit se silti, 2026.
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään tästä.
Anu Kaajan romaanit ovat kirjallisia siluetteja, joiden on tarkoitus kestää ensivilkaisua pidempään. kirjallisuus Siluetin leikkaaminen vie lapset pimeään – kirjailija Anu Kaajaa inspiroi romantiikan aika 8 MIN
Siluetin leikkaaminen vie lapset pimeään – kirjailija Anu Kaajaa inspiroi romantiikan aika
Ihmissuhteiden ja työkulttuurin ristiriitoja avataan käännöskirjoissa. Kulttuurin viikko Jotain vierasta, jotain kiehtovaa – Boulder ja muut kulttuurin viikon arviot 1 MIN
Jotain vierasta, jotain kiehtovaa – Boulder ja muut kulttuurin viikon arviot
Palstalla julkaisemme lukijoidemme löytämiä osumia ja huteja mediasta. jyvät & akanat Yli 55-vuotiaita on entistä vaikeampi saada kiinni. Ja muita Jyviä ja akanoita. 2 MIN
Yli 55-vuotiaita on entistä vaikeampi saada kiinni. Ja muita Jyviä ja akanoita.
Jon Fossen teksti soljuu taianomaisesti ja jättää ravitun olon, Tommi Melender kirjoittaa. romaani Arvio: Jon Fossen trilogia on parasta proosaa, mitä nykyään kirjoitetaan 3 MIN
Arvio: Jon Fossen trilogia on parasta proosaa, mitä nykyään kirjoitetaan
if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_2");}
if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_3");}
if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_4");}