Ihmettelin teininä, miten astioista tuli varsin puhtaita, vaikka harmaakaihi oli jo sumentanut yli 80-vuotiaan mummoni näön. Ei puhettakaan, että hän olisi nähnyt enää lukea. Salaisuus piili siinä, että hän ei harjannut astioita tiskivedessä, vaan käytti harjan sijasta luutua. Tuntoaisti kertoi hänelle likapaikat.

Mummo halusi olla hyödyksi. Ja hän olikin, tiskatessaankin, vaikka toki astioihin joskus jäi ruokakikkareita.

Tänä päivänä kuuluisi varmaan sanoa, että lapsuuteni oli yhteisöllistä asumista. Viime vuoden alussa voimaan tulleen sosiaalihuoltolain säädöksen mukaan yhteisöllistä asumista järjestetään henkilölle, joka tarvitsee sitä toimintakykynsä alenemisen vuoksi tai siksi, että hänen hoidon ja huolenpidon tarpeensa on kohonnut korkean iän, sairauden, vamman tai muun vastaavan syyn vuoksi.

Asioita on........

© Savon Sanomat