On tärkeää, että Stubb sukkuloi matkustavaisen totuuden jäljillä

Elämme aikoja, jollaisista runoilija Unto Kupiainen kirjoitti jo vuonna 1958:

Totuuskin on matkustavainen / levoton sielu ja sen lajin nainen, / jolla on monta ylkää. / Eikä se ketään hylkää. / Lihoo vain tahi laihtuu, / aina kun sulhanen vaihtuu.

Muutama päivä sitten eräs ulkopolitiikan tutkija ja tuntija soitti ja arveli Venäjä-mielisten poliitikkojen kömpivän kohta piiloistaan julistamaan isoon ääneen ystävyyden, yhteistoiminnan ja avunannon ihanuutta ja välttämättömyyttä suuren ystävämaan kanssa. Saattaapa joku jopa muistuttaa Otto von Bismarck-sitaatista: hallitus ja kansa saavat maksaa kaikki ne ikkunalasit, jotka sanomalehtimiehet rikkovat.

Väitin vastaan. Ne ajat ovat ohi, kun Venäjää ja sen edustajia piti lipeksiä sen pelossa, että naapuri muuten suuttuu. Vaan kukapa tietää, miten käy.

Pakkomielle Nobelin........

© Savon Sanomat