Olin äskettäin vankilassa. En ollut vankilassa ensimmäistä kertaa. Tämä ehkä tulee tietoosi ensimmäistä kertaa. Mutta olin vankilassa omasta tahdostani, en tuomioistuimen määräyksestä. Kapeita portaikkoja pitkin nousimme Herran kukkaroon.

Tapasin vankilassa tuomittuja. Kerroin heille, etteivät maallisten tuomioistuimien tuomiot yllä taivaisiin. Mitä sinulle tulee mieleen sanasta tuomio? Ajatteletko vankeutta tai sakkoja tai raipaniskuja? Kovin on ajattelu negatiivista, jos emme sanasta tuomio saa mieleemme mitään valoisampaa. Puhuin vangeille vapauttavan tuomion mahdollisuudesta, joka on yhä heillekin olemassa. Tästä on kyllä hyvä puhua kaikille, sillä me emme elä täällä ikuisesti, mutta voimme silti elää ikuisesti. Vapauttavan tuomion tähden.

Tuomiovalta kuuluu maallisessa elämässä yksinomaan tuomioistuimille. Tuomiovalta hengellisessä elämässä kuuluu yksinomaan Jumalalle. Sinulla tai minulle ei siis kuulu tuomiovaltaa. Ketä sitä paitsi autetaan tuomitsemisella? Yhtään virheetöntä ihmistä ei ole. Yhtään synnitöntä ihmistä ei ole. Me taidamme olla kaikki jonkinlaisia syntisen elämän kokemusasiantuntijoita. Synti on nimittäin se, mikä erottaa ihmisen toisista ihmisistä ja Jumalasta. Jos koet outoutta sanan synti kohdalla, niin tutumpia saattavat olla nämä seuraavat: ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo.

Ei ole sama, mistä ylpeilet. Savolainen kateus johtaa kapuloitten asettamiseen naapurin rattaisiin. Kun pohjalainen tuntee kateutta, hän menee ja ostaa hienomman auton kuin naapurilla, jota kadehtii. Viha ja suuttumus ovat eri asioita, koska suuttuessaan ihminen ei välttämättä tunne vihaa. Kaikki vihainen puhe ei ole vihapuhetta. Joskus opiskeluaikoina kävi niin, että kaikki samaan tenttiin osallistuneet saivat surkean tuloksen. Tenttitulosten alle oli professori kirjoittanut seuraavanlaisen viisauden: Jumala auttaa sitä, joka auttaa itseään. Lienee hienostunut ilmaus turhautuneelle tunteelle opiskelijoista: laiskoja ovat olleet. Ahneus, ylensyönti ja himo kuuluvat hyvin yhteen, mutta eivät minuun tai sinuun. Ihminen tarvitsee säännöllisiä ja terveellisiä elämäntapoja. Mutta yhteistä näille synneille on, että niiden kanssa painiskelevia ei auteta tuomitsemisella.

Jo alussa Jumala näki, ettei ihmisen ole hyvä olla yksinään. Saman tuntee moni nykyihminen nahoissaan. Suomalaisen yhteiskunnan arvot ovat kovenemaan päin. Pärjääjiä arvostetaan, mutta kaikkien yhtäläistä ihmisarvoa pitäisi kunnioittaa. Ei tämä kehitys uutta ole. Minä olin lapsena kai vähän kömpelö, ainakin liikuntatunneilla. Mutta ei meitä kömpelöitä rohkaistu ei kannustettu, meidät pantiin mutasarjaan. Liikunnan iloa löysin vasta lähellä viidenkymmenen ikää. Silloin sain elämääni ensimmäisen koiran, Nanan, jonka kanssa lenkit kyllä jo vähän aikaa loppuivat, ja ihanasta lenkkikaveristakin on enää kaunis muisto jäljellä. Mutta stressaantuneina päivinä oli parasta kotiin töistä ajellessa tietää, että kohta päästään lenkille, satoi tai paistoi. Nanaa katsoin usein sanoen, että sinä se ymmärrät minua paremmin, kuin minä sinua. Näinhän asia on Jumalankin kohdalla. Jumala meitä ymmärtää, ja siksi Hän lähetti Jeesuksen maailmaan. Siltikään me emme ymmärrä Jumalaa, vaan yritämme asettua Hänen paikoilleen. Mutta kun kaiken keskus on ihmisen nimi, tuhoamme elämämme.

Tuhoa ei pitäisi odottaa, eikä jouduttaa. Viimeisen tuomion päivä yllättää kaikki, ja varsinkin laskelmoijat, jotka yrittävät hyötyä toisista. Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.

Arto Penttinen

Nilakan seurakunnan kirkkoherra ja Iisalmen rovastikunnan lääninrovasti

The post Jumala armahtaa, ja minä myös appeared first on SavoBlogit.

QOSHE - Jumala armahtaa, ja minä myös - Seurakunnasta
menu_open
Columnists Actual . Favourites . Archive
We use cookies to provide some features and experiences in QOSHE

More information  .  Close
Aa Aa Aa
- A +

Jumala armahtaa, ja minä myös

9 0
27.11.2023

Olin äskettäin vankilassa. En ollut vankilassa ensimmäistä kertaa. Tämä ehkä tulee tietoosi ensimmäistä kertaa. Mutta olin vankilassa omasta tahdostani, en tuomioistuimen määräyksestä. Kapeita portaikkoja pitkin nousimme Herran kukkaroon.

Tapasin vankilassa tuomittuja. Kerroin heille, etteivät maallisten tuomioistuimien tuomiot yllä taivaisiin. Mitä sinulle tulee mieleen sanasta tuomio? Ajatteletko vankeutta tai sakkoja tai raipaniskuja? Kovin on ajattelu negatiivista, jos emme sanasta tuomio saa mieleemme mitään valoisampaa. Puhuin vangeille vapauttavan tuomion mahdollisuudesta, joka on yhä heillekin olemassa. Tästä on kyllä hyvä puhua kaikille, sillä me emme elä täällä ikuisesti, mutta voimme silti elää ikuisesti. Vapauttavan tuomion tähden.

Tuomiovalta kuuluu maallisessa elämässä yksinomaan tuomioistuimille. Tuomiovalta hengellisessä elämässä kuuluu yksinomaan Jumalalle. Sinulla tai minulle ei siis kuulu........

© SavoBlogit


Get it on Google Play