Useilla ihmisillä on voimalauseita, joita he viljelevät tiukan paikan tullen. Lohtulauseiksikin niitä sanotaan. Yksi tunnetuimmista on karjalaisten ”Ilo pintaan, vaikka syän märkänis”. Se on syntynyt paljon ennen evakkoaikoja, raskaita elämänvaiheita on heillä riittänyt sitä ennenkin. Nekö tuon karjalaisten suuren, sisäisen ilon ovat kasvattaneet?
Vanhalla kansalla, kuuluipa mihin heimoon tahansa, oli paljon näitä arjen sanontoja. Monet niistä ovat käytössä vieläkin, siirtyneet suusta suuhun-menetelmällä sukupolvelta toiselle.
”Surkoon hevonen, sillä on suurempi pää”, en tunne sen sanonnan nykyversioita. Esiintyykö niissä auto vai some, johon on helppo siirtää surunsa möyhennettäväksi. Sieltä saa tuskansa lääkkeeksi lapsellisia vilkkukuvia ja jippii-jihuutekstejä.

Naistenlehdet tarjoavat hokemisia onnellistamaan perhearkea ja parisuhdetta, kohentamaan raha- ja työasioita. ”Minä olen kaunis ja viisas ja kaiken arvoinen”, lukee eri muodoissa peiliin liimatuissa lapuissa, näyttöruuduilla, tatuoinneissa, T-paitojen rintamuksissa ja lippalakeissa. Niitä pitäisi supattaa itsekseen sen minkä ehtii.
Työnhakijoita tsempataan voimalauseilla, ”Minä osaan”, ”Olen paras”, ”Raha tulee minun luokseni”. Mutta jos työt ja ammattitaito eivät kertakaikkiaan kohtaa, ei siihen auta, vaikka olisi kädet täynnä affirmaatiokortteja CV:n asemasta.

Itse huomaan usein, kun jokin työ tai asia ei mennyt niin kuin halusin, huitaisevani ilmaan ”Haetannooko tuo mittään” tai ”Pääasia, että jotain touhuaa”.

Mutta syvempiin, esimerkiksi ihmissuhdeasioihin ei riitä kevytmielinen ”Jonain päivänä voin nauraa tälle” tai ”Kiitos Luoja, miltä minut varjelit” tai ”Häpeällähän siitä selviää”.
Sillä ”Ei ihmisen ole hyvä olla yksin eikä toisen kanssa”.

Kulunein sanonta lienee: ”Asioilla on tapana järjestyä”. Se on selvä juttu, järjestyivätpä ne hyvin tai huonosti. Asiallisempaa olisi todeta: ”Kun keinot loppuu, on otettava konstit käyttöön”.
Ja yritteliäisyyttä aina tarvitaan. Rohkaisuksi startup-yrittäjille:
”Ei se ota jos ei annakaan”

”Se on aina eteenpäin, vaikka nenälleen kaatuu”
”Ei siinä korkealta putoa, kun maton päältä lattialle”

Yleensä silloin, kun voimalauseita eniten tarvitsee, aika kuluu hitaasti. Odottipa lasta, paranemista sairaudesta, sen oikean kohtaamista, työhakemukseen vastaamista, lottovoittoa. Silloin joutuu nöyrtymään: ”Päivä kerrallaan, kun kahta ei pääse”.

Vaikeina aikoina lohduttaa tieto: ”Niin pitkä ei päivä konsana lie, ettei tulis iltaakin siitä”.

Mutta sokeri pohjalta, imeläpussi leuan alta: ”Kun itselleen nauraa, ei ilon aiheet lopu”.

Ja hyvän parasta, tätä kannattaa hokea päivän mittaan 50-100 kertaan:
”Nosta rima elämässäsi niin korkealle, että voit kävellä sen ali kumartumatta”.

The post Voimalauseita vai affirmaatioita? appeared first on SavoBlogit.

QOSHE - Voimalauseita vai affirmaatioita? - Seija Hämäläinen
menu_open
Columnists Actual . Favourites . Archive
We use cookies to provide some features and experiences in QOSHE

More information  .  Close
Aa Aa Aa
- A +

Voimalauseita vai affirmaatioita?

3 0
29.11.2023

Useilla ihmisillä on voimalauseita, joita he viljelevät tiukan paikan tullen. Lohtulauseiksikin niitä sanotaan. Yksi tunnetuimmista on karjalaisten ”Ilo pintaan, vaikka syän märkänis”. Se on syntynyt paljon ennen evakkoaikoja, raskaita elämänvaiheita on heillä riittänyt sitä ennenkin. Nekö tuon karjalaisten suuren, sisäisen ilon ovat kasvattaneet?
Vanhalla kansalla, kuuluipa mihin heimoon tahansa, oli paljon näitä arjen sanontoja. Monet niistä ovat käytössä vieläkin, siirtyneet suusta suuhun-menetelmällä sukupolvelta toiselle.
”Surkoon hevonen, sillä on suurempi pää”, en tunne sen sanonnan nykyversioita. Esiintyykö niissä auto vai some, johon on helppo siirtää surunsa möyhennettäväksi. Sieltä saa tuskansa lääkkeeksi........

© SavoBlogit


Get it on Google Play