Onnettomuus: SK:n tiedot: Levin kelkkaturmassa menehtyi porilainen mies

Äiti ja tytär: Porilaisäiti, 42, otti ohjat omiin käsiinsä, kun hänen teinitytärtään ei kuunneltu terveydenhuollossa – ”Käsittämätön reaktio”

MAINOS: Tilaa Satakunnan Kansa Länsi-Suomi 1 €/kk.

Onko suku sittenkään pahin? – Maaseudun tätien ja serkkujen voimin moni kaupunkilaisperhe pelastui aikoinaan nälänhädältä

Tapio Niemi ihmettelee kolumnissaan, mihin katosi sukulaisista välittäminen. ”Seuraavaksi välinpitämättömyys ja tunnekylmyys levisivät myös oman lapsuudenperheen sisäiseksi vitsaukseksi.”

Menneinä vuosisatoina, siis Ruotsin vallan aikaan, oli pääsääntönä tai vakiokäytäntönä, että vakavatkin erimielisyydet ratkaistiin kunkin suvun keskinäisillä sopimuksilla.

Järjestelmällinen oikeudenluku ja lait toki tulivat vähitellen voimaan, mutta suvun, joka voitiin tulkita hyvin laajasti, oli pitkälle viime vuosisadalle jokaisen ihmisen tärkein viiteryhmä. Ei ollut vielä minkäänlaista yhteiskunnan järjestämää tukiverkkoa. Ei työttömyysturvaa, ei eläkejärjestelmää, ei lastenhoitoa eikä edes minkäänlaista kunnollista, organisoitua terveydenhoitoa. Vain vähäinen kirkon apu.

Hädän tullen oli vain puoskareita ja itseoppineita paarmuskoja.

Tarpeellisin kotiapu järjestyi vain oman perheen voimin tai omiin sukulaisiin turvautumalla. Jonkinlaista apua yleensä olikin luvassa, sillä jokainen käsitti, että hädän hetkellä oli itse riippuvainen samasta elämänmenon säätelevästä säännöstä.

Sisällissotamme melskeissä vielä useammat vähäväkiset olisivat kuolleet nälkään ja tauteihin, elleivät omat sukulaiset olisi tulleet hätiin. Sama sääntö piti lähes sellaisenaan paikkansa vielä viime sotiemme vuosina. Maaseudun tätien ja serkkujen voimin moni kaupunkilaisperhe pelastui nälänhädältä.

Nämä tosiasiat tietäen ja mielessä pitäen tuntuukin merkilliseltä, mihin tämä toimintamalli niin nopeasti katosi silloin, kun Suomi alkoi 1960–1970-luvuilla nopeasti vaurastua.

Hyvin lyhyessä ajassa sukulaisilla ei ollut enää mitään merkitystä. Seuraavaksi välinpitämättömyys ja tunnekylmyys levisivät myös oman lapsuudenperheen sisäiseksi vitsaukseksi.

En ole sosiologi enkä psykologi, enkä tiedä moisesta asiasta virallisia tutkimuksia tehdyn, mutta uskallan silti elämänkokemukseni perusteella väittää, että suurin osa ihmisistä on katkaissut tyystin........

© Satakunnan Kansa