Vanhemmuus: Katja Kaistinen oli 47-vuotias, kun raskaus­testi näytti kahta viivaa

MAINOS: Tilaa Satakunnan Kansa Länsi-Suomi 1 €/kk.

Porilainen huumori on luottamuksenosoitus toista kohtaan

Porilainen huumori on usein sarkastista ja herjaavaa, mutta pohjimmiltaan siinä on kyse luottamuksesta ja kyvystä nauraa myös itselleen.

Jos johonkin olen porilaisena tottunut, niin mustaan huumoriin. Sitä on viljelty perhe- ja ystäväpiirissäni niin kauan kuin jaksan muistaa. Heitämme vitsiä milloin mistäkin: toistemme vahvuuksista, heikkouksista, mokista, luonteenpiirteistä ja tabuaiheista, kuten kuolemasta. Näiden vitsien parissa olen kokenut elämäni makeimmat naurut.

Olen kiitollinen, että olen saanut kasvaa tällaisen huumorin kyllästämässä kaupungissa. Musta huumori on itselleni yksi porilaisuuden kulmakivistä. Koen, että sen ansiosta minusta on kasvanut ihminen, joka osaa nauraa itselleen ja löytää huumoria pimeimmistäkin paikoista.

Joillekin porilainen huulenheitto voi kuulostaa liian villiltä. Siltä, että ivataan tai asettaudutaan jonkun yläpuolelle. Minusta asia on päinvastoin, ja mielestäni porilainen huumori on hyvinkin tervettä.

Sillä vaikka mustassa huumorissa herjan kohde on joku muu, se antaa luvan heittää vitsiä myös itsestä. Kun siis heitämme kaverin huumorimielessä bussin alle, kierähdämme sinne samalla itsekin. Se on tasavertaista.

Lisäksi porilainen huumori vaatii vahvaa itsetuntemusta ja luottoa sekä itseen että muihin. Annamme aseemme toiselle, mutta luotamme siihen, ettei toinen ammu liian kovaa. Tiedämme, että toinen on oikeasti puolellamme.

Joillekin itselleen nauraminen voi tuntua vaikealta, jopa häpeälliseltä. Suosittelen sitä kuitenkin vahvasti. Se parantaa itsetuntemustamme, auttaa suhtautumaan itseemme armollisemmin, purkaa stressiä ja........

© Satakunnan Kansa