Kolumni|Viha, raivo ja pöyristyminen kukkivat nyt julkisessa keskustelussa

Moottoriurheilu: Huhut lähtivät liikkeelle heti, kun porilaismestari kävi ostoksilla – ”Kellekään ei puhuttu”

MAINOS: Tilaa Satakunnan Kansa Länsi-Suomi 1 €/kk.

Viha, raivo ja pöyristyminen kukkivat nyt julkisessa keskustelussa

Keskustelussa ei kritisoida vastapuolen argumentteja tai näkemyksiä, vaan käydään käsiksi henkilöön.

Keskustelukulttuuri on vakavasti rikki, kirjoittaa Petja Kopperoinen.

Sosiaalisen median alustat palkitsevat vihaa ja vastakkainasettelua, eivät rakentavaa keskustelua.

Keskustelussa hyökätään henkilöä vastaan argumenttien sijaan, ja maltilliset äänet vaikenevat.

Kirjoittajan mukaan keskustelukulttuuri on yhteiskunnan käyttöjärjestelmä, joka pitäisi korjata, jotta muita kriisejä voidaan ratkaista.

Ihmiset eivät enää osaa keskustella rakentavasti. Kyky yhteisen päämäärän löytämiseen on kadonnut. Argumentaatiotaidot ovat kaventuneet olemattomiin. Keskustelukulttuuri on pilalla.

Syyllisen voi löytää sosiaalisen median lyhytvideopalveluista. Julkisessa keskustelussa ei voita hyvillä argumenteilla tai ymmärrystä lisäävällä puheella. Keskustelun voittaja on se, joka saa lauottua kärkkäitä kommentteja, jotka asiayhteydestään irrotettuina menestyvät sosiaalisessa mediassa lyhyinä videopätkinä. Se, joka saa sanomisistaan tehtyä mainoksia, joilla kasvattaa näkyvyyttä.

Olemme siirtyneet huomiotalouden aikakauteen. Sosiaalisen median alustat eivät palkitse monimuotoista tai rakentavaa sisältöä, koska sellainen ei tuota reaktioita. Alustat tunnistavat vihan, raivon, pöyristymisen ja vastakkainasettelun. Kun sosiaalisen median myötä jokaisesta tuli oman elämänsä yhteiskunnallinen keskustelija, siirtyi keskustelu areenoille, joissa yhteisymmärrys ja järkevä keskustelu ovat heikkoutta.

Tämä kaikki on valunut sosiaalisen median ulkopuolelle, elävään elämään, eikä vain poliitikkojen julkisesti käymään keskusteluun, vaan tavallisten ihmisten väliseen vuorovaikutukseen.

Koko keskustelukulttuurimme on siiloutunut. Emme puhu tai keskustele edes samassa todellisuudessa. Siinä missä ennen yhteiskunnassa oltiin yksimielisiä ongelmista ja erimielisiä ratkaisuista, nyt erimielisyys kohdistuu faktoihin, todellisuuteen. Jos tieto ei istu omaan agendaan, se leimataan vihamieliseksi........

© Satakunnan Kansa