Kolumni|Vain rohkeimmille: uskallatko vielä poiketa kylätielle?

Jättivanhus: Suojeltu kuusi ei pärjännyt Hanneksen voimalle

MAINOS: Tilaa Satakunnan Kansa Länsi-Suomi 1 €/kk.

Vain rohkeimmille: uskallatko vielä poiketa kylätielle?

”Kymmeniä vuosia sitten soraa tuotiin pinnoittamattomille teille, joita pidettiin kunnossa suomalaisvalmisteisilla tiehöylillä”, Pauliina Heikkilä kirjoittaa.

Oltiin jälleen kerran taivaltamassa maalle. Viikonlopun aikana olosuhteet ehtivät vaihtua melkoisesti, kun matka vei pääkaupunkiseudun aurinkorannikolta läntiselle vedenjakaja-alueelle. 300 kilometrin matkalle mahtuu monenlaista Helsingin noppakivikadulta sepelillä terästetylle kylätielle. Reissu ei joka kerta onnistu asfaltilta alkaen ja asfalttiin päättyen.

Tällä kertaa viimeinen pitstop oli asfaltoidulla kirkonkylällä. Varttia myöhemmin ollaan perillä ja avaan auton oven. Kuuluu kunnon suhina. Rengashan se siellä tyhjenee, hyvää vauhtia vieläpä.

Ollaan pyhän tällä puolen ja susirajan tuolla puolen. Siispä vararengas esiin. On kuitenkin mukavampaa ja hieman helpompaakin vaihtaa rengasta pihamaalla kuin moottoritien sivussa.

Tien päällä huomaa konkreettisen pudotuksen alemman hoitoluokan tielle. Moniaistiselta havainnoinnilta ei voi välttyä, sillä sepeli kolisee ja montunpohjiin osuessa vihloo niskakuopassa.

Hissuksiin körötellessä on aikaa tuumailla. Mieleen hiipii aatos siitä, pidetäänkö sivuteitä jatkossa kunnossa lähinnä monster truck -tyylisten ajoneuvojen käyttöön. Pohjustan ajatustani havaintoon, jossa yhdystielle ajetun maa-aineksen irtokappaleet ovat varsin suuria ja pintakunnostuksen paakut matalapohjaisimpien autojen pohjaan sopivia sattumia.

Aika kultaa muistot, sanotaan. Muistelen, että kymmeniä vuosia sitten soraa tuotiin pinnoittamattomille teille, joita pidettiin kunnossa suomalaisvalmisteisilla tiehöylillä. Karhuiksikin kutsutuilla erikoisvälineillä tie kunnostettiin. Sorateille tehtiin harja. Silloin tie oli keskeltä korkeampi, jolloin vesi valui maantieojiin. Tällaisen poikkikallistuksen taitajat taitavat olla jo kadonneet tästä maailmasta.

Renkaan sisuksista sormenpään kokoinen, terävä louhe.

Korjaamolla löytyy renkaan........

© Satakunnan Kansa