Valittamisen ja nuorison parjaamisen sijaan kannattaa kiinnittää huomiota siihen, missä nykylapset peittoavat edeltäjänsä, kirjoittaa Jutta Högmander.

Tiedäthän sanonnan ”ennen oli paremmin”. Ainakaan lasten kohdalla se ei pidä paikkansa.

Kuukausi sitten tulin ensimmäistä kertaa töistä kotiin valmiiseen ruokapöytään, jonka oli kattanut oma tyttäreni. Kattamisen lisäksi neljäsluokkalainen oli tehnyt myös ruuan ihan itse alusta asti. Pastaa tomaattijauhelihakastikkeella.

Sen jälkeen olen päässyt nauttimaan myös lapsityövoimalla tehdyistä mokkapaloista, porkkanamuffinsseista ja lasagnesta, vain muutaman mainitakseni. Mahdollisuudet eivät rajoitu keittokirjan sivuihin, kun reseptejä ja inspiraatiota on internet pullollaan.

Samaa kokkailuinnostusta tuntuu löytyvän muistakin perheistä.

Jos einesten tai muuten valmiiden ruokien lämmittämistä ei lasketa, niin itsehän taisin tehdä ruokaa ensimmäistä kertaa joskus kahdeksantoista ikävuoden kieppeillä, kun muutin omaan kotiin.

ON HIENOA huomata, miten seuraava sukupolvi on edellistä parempi. Niinhän sen kuuluu mennäkin. Valittamisen ja nuorison parjaamisen sijaan kannattaa kiinnittää huomiota siihen, missä nykylapset peittoavat edeltäjänsä.

Ruuanlaiton lisäksi kymmenvuotiaani puhuu sujuvasti kahta kieltä ja opettelee kolmatta. Hän osaa poseerata valokuvissa niin, että se näyttää vaivattomalta ja luonnolliselta.

Hän tekee kädenkäänteessä tyylikkäitä Powerpoint-esityksiä ja somevideoita. Hän lumilautailee eikä pelkää vauhtia rinteessä. Hän osaa sanoittaa omia tunteitaan ja opastaa myös aikuista, että tunteidenhallintaa voi opetella.

Nämä ovat taitoja, joista en itse samanikäisenä osannut unelmoidakaan. Osan olen oppinut aikuisena, ja loppuja en osaa vieläkään.

Toki esimerkiksi sosiaalista mediaa ei ollut olemassakaan, kun olin lapsi. Ei myöskään sen suurempaa painetta näyttää kuvissa hyvältä, koska niitä otettiin ani harvoin. Esitelmiä varten tuherrettiin piirtoheitinkalvot. Elämässä tarvittavat taidot ja teknologiat kehittyvät, ja me ihmiset siinä samalla.

Nyt jo edesmennyt isäni oli kova kehumaan minua ja saavutuksiani. Minä en osannut ottaa lapsena kehuja vastaan, ennemmin nolotti. Uskon, että olemme tyttäreni kanssa molemmat näissäkin taidoissa edeltäjiämme lahjakkaampia.

Ei vielä kommentteja

Ole ensimmäinen ja kerro ajatuksesi.

Kirjaudu sisään osallistuaksesi keskusteluun

Luo tunnus tai kirjaudu sisään, jotta voit kommentoida ja arvioida muiden kommentteja.

QOSHE - Kolumni| Missä kaikessa lapsesi on sinua parempi? Nykynuorison parjaaminen on turhaa - Jutta Högmander
menu_open
Columnists Actual . Favourites . Archive
We use cookies to provide some features and experiences in QOSHE

More information  .  Close
Aa Aa Aa
- A +

Kolumni| Missä kaikessa lapsesi on sinua parempi? Nykynuorison parjaaminen on turhaa

7 0
17.03.2023

Valittamisen ja nuorison parjaamisen sijaan kannattaa kiinnittää huomiota siihen, missä nykylapset peittoavat edeltäjänsä, kirjoittaa Jutta Högmander.

Tiedäthän sanonnan ”ennen oli paremmin”. Ainakaan lasten kohdalla se ei pidä paikkansa.

Kuukausi sitten tulin ensimmäistä kertaa töistä kotiin valmiiseen ruokapöytään, jonka oli kattanut oma tyttäreni. Kattamisen lisäksi neljäsluokkalainen oli tehnyt myös ruuan ihan itse alusta asti. Pastaa tomaattijauhelihakastikkeella.

Sen jälkeen olen päässyt nauttimaan myös lapsityövoimalla tehdyistä mokkapaloista, porkkanamuffinsseista ja lasagnesta, vain muutaman........

© Satakunnan Kansa


Get it on Google Play