Televisiosta tuttu liikennevalistaja Ensio ”Enska” Itkonen ajeli aikoinaan menopelillä, jonka rekisteritunnus oli ENS-I0. Itselläni on samankaltainen sukunimi. Autoni voisi olla TAP-IO, mutta en perusta erikoiskilvistä. Sitä paitsi joku toinen Tapio taitaa olla varannut nimikkokilven.

Sen sijaan perheeni toisen ajoneuvon rekisterikirjaimet ovat sattumalta MYY ja toisen rekisterinumerot 666. Molempia autokauppiaat esittelivät aikoinaan innoissaan.

”Nyt on tosi kiva ja myyvä muumirekkari.”

”Et kai ole kirkonmiehiä? Tää on paha, mutta helppo muistaa.”

Se on totta. Jokin GCH-673 on sitä maata, että se pitää kirjoittaa muistiin puhelimeen tai lompakkoon. Rekisterinumeroa kysytään nykyään usein. Autohuolloissa ja varaosaliikkeissä se on kuin salasana, jolla pääsee auton omakantaan ja sielunmaisemaan. Maksullisessa pysäköinnissäkin se voi olla tarpeen.

Rekisteritunnus ei ole olematon aihealue. Käytännön hyötyjen lisäksi sillä on sekä kollektiivista kulttuurillista että henkilöhistoriallista arvoa.

Kun olin 1960-luvun lopulla pikkupoika, isäni osti perheeseen ensimmäisen kunnon auton. Komistus oli päältä valkoinen ja sisältä viinipunainen Ford Cortina. ”Tähtiperä” korvasi kaksi aikaisempaa 1950-luvun kuplavolkkaria. Ne olivat aina hajalla. Isä paikkasi niiden peltejä ja kiinnityksiä kesämökin pihalla Plastic Paddingin ja rautalangan kanssa.

Tuliterässä Cortinassa oli vain yksi vika. Sen rekisteritunnus oli HIK-92. Siksi kaverit saivat auton nähdessään aina hikan. Se harmitti, sillä ilman tyhmiä kilpiään isän uusi auto olisi ollut piireissä kova sana. Naapurin Kimmon isä ajoi Trabantilla.

Myöhemmin sain toimittajan työssä kirjata rekisteritunnuksia lehtiöön päivittäisten poliisisoittokierrosten yhteydessä. Harvassa olivat 1980-luvulla ne kierrokset, jolloin vanhemmalla konstaapelilla ei ollut kertoa, että Rauman sieltä ja sieltä oli anastettu lauantain vastaisena yönä harmaa Toyota Corolla rekisterinumerolla Gideon, Celsius, Heikki, kuusi, seitsemän, kolme.

Menneessä Suomessa rekisterikilvestä pystyi päättelemään asioita. Viimeisestä numerosta näki ajoneuvon katsastuskuukauden ja ensimmäisestä kirjaimesta läänin, josta auto oli kotoisin.

T ja E olivat Turun ja Porin läänin kärryjä. Hämäläiset tunnisti kirjaimista H ja I. Parasta A-ryhmää olivat olevinaan helsinkiläiset, joille oli varattu myös B.

Saadakseni tähän kolumniin asiaakin, soitin Traficomin asiantuntijalle Sirkka Ronkaiselle. Hänen mukaansa kilpiä tuotetaan nykyään järjestelmällisinä sarjoina AAA:sta alkaen, ja vastaan voi tulla melkein kaikkia kirjainyhdistelmiä.

Poikkeuksia ovat kirjaimet Ä, Ö, Å, W ja Q, joita ei käytetä sarjakilvissä. Silti niitäkin voi tilata maksua vastaan erityistunnuksina. Alkukirjaimena D on puolestaan varattu perävaunuille. Lisäksi esimerkiksi sellaiset yhdistelmät karsitaan, jotka voivat tuoda mieleen vaikkapa alatyylisiä asioita.

”Jos ajoneuvon haltija silti kokee autonsa rekisteritunnuksen jotenkin epäsopivaksi, hän voi hakea siihen muutosta”, Ronkainen muistutti.

”Se ei maksa kovin paljon, muutaman kympin.”

Uudessa parisuhteessa eläville ei esimerkiksi liene kiva juttu, jos uuden auton rekisterikirjaimiksi sattuu osumaan ex-puolisoon viittaava KAI tai EVA. Eksät ovat yleensä ikäviä ihmisiä.

Ennen vanhaan oranssi kehys kertoi auton olevan ammattiliikenteessä. Entisessä Neuvostoliitossa valmistetun, Suomessa harvinaisen Tšaika-taksin perä on kuvattu vuonna 2006 Kangasalla auton ja tien museossa Mobiliassa. Kuva: Tomi Vuokola / Arkisto

Ei vielä kommentteja

Ole ensimmäinen ja kerro ajatuksesi.

Kirjaudu sisään osallistuaksesi keskusteluun

Luo tunnus tai kirjaudu sisään, jotta voit kommentoida ja arvioida muiden kommentteja.

QOSHE - Autoni rekisteritunnus ei ole TAP-IO - Ilari Tapio
We use cookies to provide some features and experiences in QOSHE

More information  .  Close
Aa Aa Aa
- A +

Autoni rekisteritunnus ei ole TAP-IO

12 0 9
04.12.2022

Televisiosta tuttu liikennevalistaja Ensio ”Enska” Itkonen ajeli aikoinaan menopelillä, jonka rekisteritunnus oli ENS-I0. Itselläni on samankaltainen sukunimi. Autoni voisi olla TAP-IO, mutta en perusta erikoiskilvistä. Sitä paitsi joku toinen Tapio taitaa olla varannut nimikkokilven.

Sen sijaan perheeni toisen ajoneuvon rekisterikirjaimet ovat sattumalta MYY ja toisen rekisterinumerot 666. Molempia autokauppiaat esittelivät aikoinaan innoissaan.

”Nyt on tosi kiva ja myyvä muumirekkari.”

”Et kai ole kirkonmiehiä? Tää on paha, mutta helppo muistaa.”

Se on totta. Jokin GCH-673 on sitä maata, että se pitää kirjoittaa muistiin puhelimeen tai lompakkoon. Rekisterinumeroa kysytään nykyään usein. Autohuolloissa ja varaosaliikkeissä se on kuin salasana, jolla pääsee auton omakantaan ja sielunmaisemaan. Maksullisessa pysäköinnissäkin se voi olla tarpeen.

Rekisteritunnus ei ole olematon aihealue. Käytännön........

© Satakunnan Kansa


Get it on Google Play